Harsuruno 4

TAAS ja EES

HEXAKOODi OODi

Hämärissä aamun ensi koin,
tuiskuttunutta jotosta kiitää pari
rauhallisen verkkaan tahtiin.

Kytkettynä samaan liekaan;
päissä molemmissa hukka,
askel nousee tuttuun tievaan.

Itään, kiskoo saannos pastorin nyt sutta,
näyttää suunnan, ei tule siitä mitään, mutta.

Pysähtelee hukka, pyyhkii nokkaa,
laskee ilmaa ilmaan, virkkaa vihdoin Parssonille:
Kas tila tässä oiva, savuton, on puntaroida.

Ei luoteen tuulessa runo tuoksu, haise haiku,
ei kuulu sonaattia, ei oodin oodia, ei kaiku.
On järjestettävä itse jonoon hexakoodia.

Jahka vielä pirttiin päästään, alan hetimmiten säästää
koppaan uuteen. Kaikki varat toppaan,
että saisin tanaan oodin; varaan uuden hexakoodin.

SONAATTi PUUTERiNVÄRiSiLLE PÖKSYiLLE

Ei otuksen yhdenkään, pökät ole koskaan.

Näyttäneet kauniimmalta kuin sen naapurin
Prinsessan. Joskus 60-luvun alussa.

Hän edelläni kapusi navetan vintille portaita
kapeita pitkin.

Ja miten kauniilta ne näyttivät?
Vaaleanpunaiset, pehmeän näköiset pökät.
somasti lökät.

Ei sitä tiennyt Prinsessa itse.
Hukkarievun silmissä suloisilta vain.

Näytti ne pumpulista tehdyt kaatiot.

Isottuani, sitten myöhemmin jo selväksi
kävi, ne pöksyt. Miksi niin mieleen jäivät.

On kulunut aikaa pöksyistä nuista.
Nyt en taas enää syytä muista.

TUNTU RiSSA

Oli eli muinoin joskus pöllö harmaa, Tuntu Rissa.
Äänti, sanoi muut, ja naukui,
samaan malliin niin kuin kissa,
kun lausui joskus pöllö sanan, kaksi,
tunturissa.

Aatoksissaan istuu usein suuri harmaa Tuntu Rissa.
Tarkkaa pientä olevaista. Tuumii.
Hengissäkö annan olla
koko heimon sovinnolla.
Kirjoittaa suon heille luvan
jos vain jättää salaan minun tuvan.

Koittaa syksy, saapuu lehti.
PÖLLÖN KOLO PALJASTETTU!

Suuttuu otus. Rauha loppuu tunturissa.
Jyrsijöitä koolle vaatii otus julma,
eessä on nyt tiukka pulma.

Jos ei säily sopu sopulin ja Tuntu Rissan,
kamuksi mä otan kissan, evääksi teen myyrän
sekä siskon. Katsojiksi heimon pyydän,
näytteen eteen syydän,
näytän, tässä teille malli, kodistani juoruja en salli.
Kestää toimikunta yli kuuteen
Kääntyy ilta aamuun uuteen.
Sopu syntyy, myyrät kotiin halaa, rauha palaa.

Jälleen aatoksissaan
nuokkuu tunturissa.
Tuntu Rissa.

HÄiLYY SELKOSiSSA HENKÄYS AAVEEN

Nautti kahviplörön muuan. Näki yöllä mörön.
Heräs', pursui tuskan hiki, hiipi arka katse uksen liki.
Valon herkän näki takaa kuusen kerkän.
Häilyy selkosissa henkäys aaveen.

Kuin ihollamme raave, se mieltä vaivaa,
kaivaa tunnon sopukoita, onkaloita tonkii.
syövereitä ronkii.

Raivaa tilaa rintaan vahva haave.
Nostaa paaden.
On täällä turha mataa, kiertää pientä rataa,
Kas tuolla kohtaa suuri taivaanpiiri,
miss' henget vapaat kiirii, kutsuvasti hohtaa.

Koittaa aamu, haihtuu haamu,
eheytyy jo mielen raamu.
Virkoo oma tuttu henki, eläväisen renki.
Nappaa otteen, tempaa eloon.
Aatos siirtyy yöstä työhön.

Suureen kaadettavaan keloon.

MAiNARi JA SUUTARi

Olip's kerran oikein pienen runon verran,
yks' hirveen ruma naamanen Laamanen.
Kotikontunsa oli Inarin Kaamanen,
mutta ei se asunut. Siellä Kortto-Oulalla
kaihersi pieni saamanen. Sitä kierteli Laamanen ja
kotoansa samalla kun maailmaa pitkin astui.

Sattui Kievarissa toinen sekä toinen samaan
pöytään, Laamanen siis ja yksi toinen.
Mainari ja suutari.

Ukot toiveikkaana kävi baariin,
tarttui molemmilla käsi tuttuun taariin.
Kohta toiseen vaariin pukkas' hik-kaa.

Kievarissa kaksi likkaa, Saana sekä Jaana,
vartoi innokkaana, oisko joku halukkaana,
olla hetken onnekkaana.

Alkoi soida haitari, williin nousi Pietari,
varoitteli suutari: "Saa hovi kohta raivarin!"

Naama Laamasella tyynen laaman,
mut' kehitti hän heti draaman,
maksoi ensin Oulan saaman.
Otti taanan ja tasoitteli oudon naaman.
Oli suljettava Kievari.
Sai porttikiellon Pietari.

TAAS ja EES

Takaisin kirjahyllyyn TÄSTÄ

TÄSTÄ Takaisin Vuodatukseen

Copyright Harmaasusi © 2oo7. harmaasusi.com on rek.dom.nim.
Kaikki oikeuvet met pijätämmä heti tavoittaissa.
Ynnä riijat ratkasemma iNARissa, Kaamasjoen penkalla, käräjäkivillä.
Leukulla tahi kirvhellä.
Sathen sattuessa katomma koko homman Kievarin laavulla,
hee - sekin on iNARin kinkerpiirissä