Harsuruno 6

TAAS ja EES

RANKKA SADé TAPASi
iLMASTOiNNiNMUUTOKSEN
SUURELLA PADOLLA ALTASSA

Kaatoi vettä, turskui purskui, rikki hajos' pato.
Kastui keto, hukkui mato, meni koko sato.
Ehtyi lato. Saapui Lapinmaahan kato.
Apuun lentää liihoitteli NATO.

Kenttään tassun laski kessu.
Kyti suussa toinen moinen.
Ryki. Toinen pieli nyki.
Naama noki.
Hoki, jos ei enää jano, sitten meno.
Suunta Tenon eno.

Sano kohta osta lohta nipo kilo,
katso keno kelo. Sitten vino, laho pöllipino.
Näkyy siitä talo, josta loistaa valon kajo,
hämyy kaukaa Norjan salo.

Ota foto kun oot koto.
Ole vaito, juo se aito poronmaito
ehkä tulee sulle jälleen taito ajaa jutoraito.

Pidä lepo, pyyhi hiki, avaa digi, katso hepo, ota silo,
laita veto, pelaa toto.
Jos on pito, aika peto olet, sanot.
Alat pankkiin panot, jätät syrjään maiset himot.

Mutta jos on kimo vipo, päähän vedä tiukkaan pipo.
Loppuu sulta palo, katkee aatos jalo.
Nousee kohta jumalaton halo.
Tursuu yli yhä pato.
Siitä vissiin tehdään kino. Ehkä muuan lino.
Taikka vaikka linopino

LiUKAS JA PETOLLiNEN KEVÄT

KhöM! Ööööö - totanoin - yhrrrhym!

Tsori hemmot mä jos vähän vaivaan!
Koitan saada mietoo tietoo aikaan.
Vaihtui yllättäen meillä tuuri.
Kurnii mulla massu.

Nyrpeilee ja waiti on kuin muuri,
tuo herra Hukka suuri.
Lojuu pitkin lavitsaa;
unissansa juuri, ahmii karitsaa.

Nyrpeilee ja waikenee kuin muuri.

Tätä kyhää Willi-Billi-Lilli. (hi-hih)
Saapa nähdä ensi pyhää.
Lauhtuuko tuo siihen aamuun?

Makkaralle mennään laavuun.
Niin se eilen vielä lupas,
söiskö pahus sanat takas.

Kannata ei miettii turhii,
alkaa mulla suoli kurnii.
Alan tehdä myyrän murhii.
Mulla löytyy kyllä tarmoo.
Antakeetten armoo!

PiLOiLLA SiiS KOKO MÖHNÄ!

Matkaa painoi Akka, itse oikee emälehmä.
Kulki viuhtoi, roiski rähmä,
lensi ympäriinsä möhjä,
kevään kalseen kolee röhnä,
hyinen hyhmä.

Tuli vastaan ukon röhjä, tyhjä nyhjä.
Kysyi ootko nähnä?
Missä meidän mökin rähjä?
Onneks' vielä se on ehjä.

Mitä kehnäät äijän höhnä?
Entä vehnä? Ootko tehnä valmiiks töhnän,
josta saisi illal' pöhnän?

Oli oiwallisen tyhmä koko tämä pikku ryhmä,
meinas' tulla rähnä, kiivas käsikähmä.

Oli, miettiessään yhtä tuumaa, ukko.
Veteen liian kuumaan
luiskahtanut liukas hiivamähnä.

Piloilla siis koko möhnä;
siitä tämä köhnä.

ISOSiSKON SEKSiTiSKO

Se männäv viäns ehttoolla miun isosisko
siihen Kuappisen uutteen tiskkoon.
Hethän tuo koulemma liäpästy johonnii Risttoon,
jota minä poeka verttaesin kokolaella enemmännii
waekka sisliskkoon.

No tämähän se alako het kohta kiskkoo
sitä miun issoosiskkoo,
perämmälle,
johonnii seksitiskkoon,
missä likat vuatteet piälttään kiskkoo
ja nurkkiloehin liivit viskkoo.

Ka kohtapa käpyttelivättii pitkin ratakiskkoo.
Ei kiinnostanu moenen tisko sano isosisko
ja alakohan tuo ränttööhi jo pikkuhilijjoo viskkoo.

Salongissa sitten, hetimmitten.
Isosisko uhkas, en ala kyllä heti tisskkoo, suhkas,
ja poijan kälämin kuplat puhkas.
Vuatteet tuolliin viskkoon ja alan unta kualliin kiskkoo.
On se miusta visttoo, kun et tunne rinnan pisttoo,
tuota vaikkon sulla penskalisttoo.

Suatan koppuu suoristtoo
ja villautella vuoristtoo,
jahka kerran ensin tiskkoot,
peiton kulummoo mulle viskkoot.

Ei SULJE KUKAAN YLÄJUOKSUN ROPPUA

Virtaa hyyhmä kera pikku puron
niin kuin sanat rujon runon.
Pilkistää jo aamun kajo, hereillä vain teerikukko
sekä eräs ukko.

Soljuvasti. Hölähdellen. Kyllä!
Sama puro suihkii voihkii; huuru harmaa sillä yllä.
Huojuu huntu tahtiin tuulen virin,
koittaa voittaa vieruslirin.
Ottaa märkä loppukirin.

Sujuvasti soljuu vesi.
Pitkin valjua, jäistä kujaa kaljua,
väliin nopsaan, väliin verkkaan.
Tarkkaan joka sopen tutkii, talven roskat hutkii.
Kirkuu kaukaa palokärki.

Penkereellä.
Katse puroon tökkää, pökkää päähän käsi.
Miettii päässä yksiksensä harhaileva järki.

Ei veellä hopun hoppua, ei ole loppua, ei alkua;
ei ulkua, ei sulkua.
Ei tule solinasta loppua;
ei sulje kukaan yläjuoksun roppua.

Vois'ko pirtissänsä inimisellä olla yhtä täyttä paljua,
raapii ukkelimme kaljua.

TAAS ja EES

Takaisin kirjahyllyyn TÄSTÄ

TÄSTÄ Takaisin Vuodatukseen

Copyright Harmaasusi © 2oo7. harmaasusi.com on rek.dom.nim.
Kaikki oikeuvet met pijätämmä heti tavoittaissa.
Ynnä riijat ratkasemma iNARissa, Kaamasjoen penkalla, käräjäkivillä.
Leukulla tahi kirvhellä.
Sathen sattuessa katomma koko homman Kievarin laavulla,
hee - sekin on iNARin kinkerpiirissä