YÖTÖN
YÖ - Harmaasusi unen ja valveen rajatilassa
edellinen... ...seuraava
No:51
OUDOSSA MAASSA
Kavahdin ajatusta kaikki tyynni
ja tunsin selkäpiitä pitkin valuvat kylmät väreet.
Oikeastaan hätkähdin ja vavahdin.
Kun syystäkin maahan mätkähdin,
huomasin töyrää reunustavat kuolleet näreet
kontiaisen vinkkelistä.
Olin oudossa maassa. Näyttelin nöyrää.
Katselin selälläni maaten avaruuden ulapan taakse,
aatellen mennyttä aikaa, taikaa siinä oli, jotain
mystistä.
Ei minulla minnekkään hoppua.
Päätin että jään siihen makaamaan lumen tuloon
saakka.
Hyvä ja oiwallinen paikka on tehdä ajatustyötä.
Ryyppäsin aimo tujauksen pyhää vettä
mukanani jostakin syystä raahaamastani pystistä.
Aatos kirposi viheltelevästä pyystä
juuri kun olin parahultaisesti asettunut,
luonut katseen ylimalkaan,
silmäillyt ylt'ympäriins' hät'hätää
eeskahtaalle,
sitten verkalleen.
Noteerasin uudelleen nuo soukat, suipot näreet.
En tullut hullua hurskaammaksi,
yks'toteen totesin ne hölynpölyksi.
Otin härkää sarvista ja ryystin pystin tyystin
tyhjäksi.
En ole erikoisen mukiinmenevä,
mutta päätin lisätä vettä myllyyn.
Asetuin piilleni odottamaan lumen tuloa.
02.09.2008 - 05:03
No:52
YLÄKERTA ÖLJYKANGASTAKKiiN
Wankkurin laipio jo unesta virotessa ropisee
kuin joku kaataisi tuokkosesta raakoja puolukoita
väkitukun peräkanaa sille.
En syö herättyäni puolukoita, raakojakaan.
Päätän pidättäytyä tilapäisesti
ulkoilusta
kovin vajaapukeisen alakertani takia.
Myötävirtaan puhaltava tuuli keikuttaa
ärjyissä puuskissa nurkkaa niin,
että outo kulkija saattaisi helposti luulla
sisällä saatettavan lapsia alulle väellä ja
woimalla,
mutta pieteetillä ja häpyä noudattaen,
koska riemun kiljahduksia, ulvontaa tai
vetopasuunoiden kailotutusta ei sitten -
paratiisiin astuttuakaan kuulu.
Saahan sitä outo muukalainen luulla.
Ainut käry tulee pannulla tirisevästä pekonista
ja kahdesta munasta. Se saattaa karata
parahiksi tuntemattoman nokkaan venttiilin kautta.
Syksyllä aina sataa, toisinaan kahtasataa.
Siitä valmistellaan lakia
ympäristöministeriössä.
Jos haluaa päästä pälkähästä ilman
että laskee housuun,
on pujotettava takajalat kumikenkiin
ja yläkerta öljykangastakkiin.
03.09.2008 - 05:16
No:53
MYRSKY
Sade piiskaa naapurin ulosjääneitä mattoja.
Myrskynmerkit on havaittavissa sen kasvoilta.
Välttynyt rasvoilta. Kanjoneita valuu kiukunvirta.
Sätkä hehkuu huulessa. Se on uniikki.
Suomalaista käsityötä. Palaa itsestään
tuulessa.
Puuska liiskaa tukan sotkuksi. Tuhka vettyy maassa.
Heräillyt on ja vartonut pitkin yötä.
Syitä arponut.
Enteilee myrskyn tuloa - oikean rajuilman.
Jos isäntä ei tule hyvän sään aikana kotiin,
olkoon viikon ilman.
Kasvot ovat korostetun tyynet, kuin myrskynsilmässä,
mutta liian liidunvalkoiset.
Salama lyö ohimenevää likomärkää
pyöräilijää olalle.
Mies jyrähtää vihapäissään kuin ukkonen.
Tuuli kiihtyy moisesta
ja ahtaa epelin housunlahkeet ohjaustangosta
roikkuvan yksinäisen kumikengän varteen.
Heittää ukon takaperin satulaan
ja tämä lähtee polkemaan takaisin tulosuuntaan.
Muina miehinä. Mutta väärään suuntaan.
Puut taipuvat notkoihin jos niitä on jäljellä vielä.
Akkaa nolottaa kun ei ole housuja.
Tiellä syntyvä reipas puhuri nostaa hametta,
nakkaa sitten hiljaisella kylätiellä vinhasti
pyörivän
risaisen keltaisen lehden eukon polvien väliin.
04.09.2008 - 06:56
No:54
HYVÄ PÄiVÄ KUOLLA
Nyreän oloinen miehen julli, sänkinaama,
rönöttää taksin etupenkillä vaiteliaana.
Suomensukuinen, hielle lemahtava sarkapukunen mulli.
Osaisi hyvävainunen haistaa wanhan wiinan jos kehtaisi.
Köysivyyhti kainalossa. Kevlaria.
Repusta pilkottaa soittopeli - lampaan viulu, Atria
sekä kirvesvarsi, puu ynnä konjakkipullon suu. Napoleon.
Rukka niestaa täynnä niin ettei yllä nielu kiinni.
Kuski paahtaa rajajoen suuntaan tie sonnalla.
Sivuryöppyä soraisissa kurveissa.
HEP! Toppuutahan!
Sivuutuspaikka ja talvitien lähtö.
- Tähänkö se jää? Keskelle kairaa?!
- Jo vain. Tähän. Justiisa. Silimälhen tähän.
- Mitä sie tuolla köy'ellä? Hirttäy'yt?
- Niin mie päätin, ostin siksiki tuommosta parempilaatusta.
- Jaa-a. No mikäpä siinä, hy'ästi sitten!
- Hyvästi ja lihku mátkái, varo niitä poroja,
alkavat pahkeiset tukhimhan väylhän. Rykimäaika
käsillä.
Ovi loksahtaa kiinni ja taksin valot häipyvät mutkaan.
Mies kohottaa repun pykälään,
niin painava, vaivoin kempsauttaa selkäpiille.
Astuu raviin, siitä jäkäläkuolpunaan.
Aurinkokin pilkahtaa jonkun aihkin lakkapään lomasta.
Katsahtaa siihen ja hymähtää:
Tänhän oliski
hyvä päivä kuolla,
vain kerkiänköhän syy'ä kaikki evhät,
ei niitä raskisi korpille tahi riutalle alkaa
jättämhän.
Pitäiskhön siirtää se hengenotto sittenki
huomiselle?
06.09.2008 - 06:39

No:55
LOVESSA
Suljin silmäni, omaa untani kuljin
ja kurkistin pahtaalta lompolon pintaan.
Nauruisten silmien pilkahdus syvältä
kaappasi sieluni pehmeään syliinsä.
Mieleni vietteli, kieleni solmuun saattoi.
Se maistui hyvältä.
Sanatta katsoin ja vaistoni vastaan pyristi.
Loitsija loitsua hyrisi, avasi sisäänsä oven.
Lankesin loveen.
Kehkeä, pehmeän hehkeän viehkeä saamen neito.
Nätti ja soma ja nuori, kenen lie oma?
Paitana vaivainen palttinainen rätti.
Ujoa näytteli, taikoja käytteli, peiton nappasi,
nakkasi ylleen, lattiaa keimaili, merkkejä ilmaan leimaili.
Keikisti, veikisti, vanutti, venytti. Valkoinen nilkka vilahti.
Härnäsi leikisti. Peliä pelasi, sielua kerälle
kelasi
Palanen reittä wiimeisen järkeni vei.
Tukun kaappasi tummia hiuksia, sormillaan suori,
kummia joikuja hyräili, kuunteli pienillä korvillaan.
Mustilla silmillä syvälle katsoi,
lustilla äänellä päälle nauroi, hirisi-sirisi
velho,
pyörein hyllyvin vatsoin.
Valkoisen peuran tytär. Siitäkös tinka.
Asetti allensa taljoja pinkan - sanoi nimekseen Inka.
07.09.2008 - 08:15
edellinen... ...seuraava
kirjahyllyyn...
...Bloggeriin
Kiitokset ja moitteet

Copyright Harmaasusi
© 2oo8. harmaasusi.com on rek.dom.nim.
Kaikki oikeuvet met pijätämmä heti
tavoittaissa.
Ynnä riijat
ratkasemma iNARissa, Kaamasjoen penkalla,
käräjäkivillä.
Leukulla tahi kirvhellä.
Sathen
sattuessa katomma koko homman Kievarin laavulla,
hee - sekin on iNARin
kinkerpiirissä
webdesign
2006-8 ©
Oh-show-tah Ho'ne-ne Inc.