YÖTÖN YÖ - Harmaasusi unen ja valveen rajatilassa 2

YÖTÖN YÖ - Harmaasusi unen ja valveen rajatilassa
<<< edellinen... ...seuraava >>>

No:6 PUHUVAT SiTTEN KYLÄLLÄ

Muuan tyystin tavallinen ilta tunturin kallaalla,
tievojen armaassa parmaassa.
Uomassa - helisevän puron partaalla,
jyleän pahtaan ahtaassa huomassa.
Vihreän töyrään solisevalla äyräällä.

Tyystin tavallinen ilta,
herkän heräävä, elämää peräävä.
Hyttysen hyrinä tiessään,
jossakin kaukana vaimea ukkosen jyrinä,
kovin laimea, haalean haikea.

Lasken itseni noron ääreen,
kivestä ponnistaa roiske sääreen.
Pienen vuon, pienten aaltojen pieni loiske korvissa,
hyvänä olona humeetissa.
Saatan ulvaista tänään. Huvin vuoksi.
Puhuvat sitten kylällä.
Satumainen pisara kuonon päähän.

Kaikki se elämän kipinä, se kiehtova kuiske ja huiske,
mieltä liehtova sipinä, vipinä.
Sammalen vihreän sammalen sihinä, pihinä, elämän kihinä.
heinien suhina, tuulen puhina, aatosten kuhina,
vaalean jäkälän kahina käpälän alla ja katajan rahina.

Virkistävä ruiske, iloinen tuiske.
Purkautuu ilmoille tirskuva hihinä.
Elämän kuiske.

26.06.2008 - 06:38

No:7 NUVVUS AiLiGAS

Sula se on.
Saa nousta mieli ylös samassa kyydissä;
antaa kera ajatuksen entää itseänsä intoon,
uuteen entoon läsnä rennon runon pajatuksen.
Viheltelen. Tie wapaa.
Tunturi on luonut turkkinsa, tilaisuuden suonut.

Seison päällä, huojun kuin juonut,
vaikka lähimpään wiinaan on puolensataa kilometriä
ja vettä sataa kahta sataa samaa rataa tavan takaa.
Mataa hetken mieli, sinnii lataa, leletä ei kieli.

Täällä päällä.
Aatoksen jos antaa kantaa yli taivaanpiirin,
suuntaan levottoman tuuliviirin.
Näkyy liki Kiinaan

Muuten on tavallista vesisadetta, odotettavissa poutaa,
joutaa tuo sade mennä sinne apuun.
Pahtaan päälle kapuun, kivenkoloo hapuun.
Muistutan kai maakrapuu.

Muutama valkea läikkä muistuttaa siitä häikästä
joka vielä kaksi viikkoa sitten.
Toivo silloin meni, nyt usko palautui.
Kotipiha pilvissä odottaa.

Eilen näytti parhaaat puolensa,
kun nosti käden ilmaan, kämmentä ei näkynyt,
kosteus alkoi valumaan pitkin lihaa hihaan.
Äkkäsin että lounas on jossain tuolla hiijessä.
Eipäs kun tuolla - kylmälaukussa.

29.06.2008 - 08:08

No:8 LÄHDÖN HETKi

Runon pienen lähdön eellä lentoon punon.

Tämän oudon lumon,
minttuteellä siirrän hentoon, autereiseen helmaan;
ilmaan piirrän tunteen loimottavan kulon.
Poutapilven kahden lomaan,
somaan untuvaiseen syliin rentoon,
sanat nurinniskoin kumoon.

Siivet avaan, auki taitan, sanat sisälläni tavaan,
järjestykseen soimaan laitan,
saatan merkitykset voimaan.

Yli olan heitän onnen tolan.
Matkaan hyppään,
kukan nyppään sekaan sanaryppään.

Täyttymyksen sulon tulon, kera humeetissa jalon palon,
sammuttelen sadeveellä suuren enon penkereellä.

Siinä. Ennen menoo mäkeen, ennen loppusäkeen.
Hyvittelen wanhaa enoo. Suurta virtaa Tenoo.

Näen yli mäen kallaan,
paikan missä tunturia pian tallaan.

Sinne salon nostan, viirin hienon ostan.
Lepattamaan piiriin kaiken taivaan.

30.06.2008 - 06:06

No:9 LAELLA

Minä nousin ylös kuin jousi kesken sinisen unen,
juuri kun huimana sousin keskellä sinistä höyhenpilvimerta,
vastavirtaan lumista tuulista tasankoa.
Katkenneilla airoilla ajelehtien,
masto poikki, purjeet riekaleina,
puolikuolleena nälästä ja janosta.

Aurinko kiilotti suoraan silmiin.
Räkötti,
kuin ikään siellä minne minne ihmiset ostavat
matkojaan saadakseen olla auringossa.
Päivällä.

Minä onneton tumpelo joudun tyytymään
tähän iänikuiseen kotimaiseen aurinkoon
joka loistaa yöllä täydeltä terältä,
ilkeitä unia sielusta poistaa.

Aurinkolasit täytyy laittaa yöksi päähän,
tai sellainen pussi jossa ei tukehdu.
Käy säähän kun säähän, päähän kun päähän.

Ei anna hetkenkään rauhaa, kun ei itse polta,
ei pidä taukoa, antaa palaa.

Niin se vain tekee.
Ei auta valittaa matkatoimistolle.
Sopimuksessa seisoo. Otettava sateineen tuulineen.

Tämä lempo! Se loistaa koko yön.
Silmää räpäyttämättä.

01.07.2008 - 02:42

No:10 KULiNAARiNEN RAPSODiA KESKELLÄ YÖTÄ

Kirkasta on kuin kuumennettu voisula.
Uusien pottujen kera.
Muodon vuoksi muutama vuolaisu tönkkösuolattua lohta.
Rukiin riekale.
Painajainen. Pakko on nousta kohta.

Vatsa ilmoittaa että sillä on nyt nälkä.
Olen poleeminen.
Että on muka jo keskipäivä. Ja nälkä.
Häpeämätön.
On sillä otsaa!
Kello on kaksi kaksitoista ja kaksikolmatta. Yöllä.

Herätys alasti laakongilla.
Napa pohjoiseen, pohjoisnapaa kohti.
Onko sille Pahkeiselle kasvanut silmä napaan?
Yhdeksänkymmentä astetta,
nolla minuuttia nolla sekuntia pohjoista leveyttä.
Aurinko kirottaa siitä suunnasta, no vähän päälle.

Jotkut suunnittelevat drinkkiä ennen yöpuuta,
jotkut naista, jotkut miestä. Tähän aikaan.
Minun typerä vatsani vaatii sikaa, yksilöidymmin pekonia
ja munia, jotain pirun hiilihydraattia, vahvaa kahvia...
Jaa että kerman kera. TUOREMEHUA?!
Kahden aikaan - hulluksiko tuo tuli?

On tämä elämää,
ei tällaista onnettomuutta kellekkään toivoisi.

02.07.2008 - 02:12

<<< edellinen... ...seuraava >>>
<<< kirjahyllyyn... ...Bloggeriin >>>

Kiitokset ja moitteet

Copyright Harmaasusi © 2oo8. harmaasusi.com on rek.dom.nim.
Kaikki oikeuvet met pijätämmä heti tavoittaissa.
Ynnä riijat ratkasemma iNARissa, Kaamasjoen penkalla, käräjäkivillä.
Leukulla tahi kirvhellä.
Sathen sattuessa katomma koko homman Kievarin laavulla,
hee - sekin on iNARin kinkerpiirissä