SIVU 4.
Runo No:16/2009
AUTEREEN HAAVEiNEN KEVEYS
Usvaharson lempeä lipuminen,
lavean kymin tyvenellä kalvolla herkkään aikaan
tempaa humeetin pauloihinsa,
saa ottamaan osaa joen mystiseen taikaan.
Sijoittumaan kiireettömään,
lähes pysähtyneeseen hetkeen,
uuteen retkeen myyttien Satumaahan.
Sudenhetkellä.
Pienet, kuvaan, oikeammin kai näkymään, maisemaan,
huolitellun sattumanvaraisesti asettuneet yksityiskohdat,
kuten sotkaparin rakastunut soutelu
auraten veden kettoa hetkessä siloittuvaksi vanaksi.
Tai rantasipin lento liito lento, hätäinen sipitys,
vaimennus ja pujahdus ahteelle munien ylle.
Vaivihkaan.
Ne nostavat esiin herkkyyden kyynelvirran
joka valuu suolaisina pisaroina joen selkään
ja sen kyydissä valtamereen.
Taimenen mulahdus pinnassa harrinpoikaa tavoitellen
viimeistelee unohtumattoman tuokion.
Oi hiljaisuus, hiljaisuuden kauneus.
Kauneuden hiljaisuus.
10.06.2009 - 04:17
Runo No:17/2009
SAUNA
Usein jo päivällä,
kun puuhastelut kesämökillä on päässeet alkuun.
Hikinoro omalla otsalla,
jonkun hetkellisen, raskaamman punnerruksen tautta
tahi akan kostunut hartioiden väli,
puhumattakaan kukkamekon kostuneista uumista.
Siitä se alkaa.
Heti kun asian havaitsee.
Odottelu.
Sydän hypähtää riemusta kun lähiomainen - kaikin puolin,
tokaisee pylly sievästi kasvimaasta pyllöttäen,
naamarustinki ujosti piilossa esiripun takana,
mutta muuten koko näytös täydessä käynnissä:
Etkö jo ukko-kulta pistäisi kiukaan alle tulen?
Siinä mökin kuistin toiseksi alimmalla rappusella,
esityksestä riehaantuneiden ajatusten myllertäessä,
tulee helposti luvattua - laiskemmankin miehen.
Viivyttelemättä sitä ponkaisee kintereidensä varaan,
tarkistaa taskunsa tulitilanteen ja astuu saunalle.
Kun puut on oikeaoppisesti ladottu,
ilman tulipasillipitoisuus todettu,
raapaistaan rikkipäällä rasian kylkeä.
Sitten vain alalauteelle miettimään huikeita aatoksia
odotettavissa olevista tapahtumista.
11.06.2009 - 07:11
Runo No:18/2009
ELON HETKi
Suloinen vehryt herää eloon horroksestaan,
virkoo vihmovan sumusateen jäljiltä niitun ävär.
Outo sade sen kun roikkui ilmassa,
sulki syliinsä,
kietoi märkään vaippaansa,
mut' ei satanut maahan - tämä kummajainen,
jumalan henkäys,
kasteli vain, hiveli vetisellä pyyhkeellä.
Ei tuttua ropinaa, pelkkää kuiskaavaa,
tuskin aistein havaittavaa mystistä kihinää.
Uudestisyntymisen kiehtova ihme.
Yhtä taatusti ihana vehreys kuin puhdas lumi syksyllä.
Aivan yht'äkkiä, hetkessä,
silmänräpäyksen taikaiskusta,
wäkevä vihreän tuoksu alkaa levitä maanrajasta,
kulottuneen ruohon alta.
Silmäys minne tahansa,
joka puolella valoa kohti törröttäviä vihreitä piippoja,
korren alkuja. Kulleron nuppu.
Luulen kuulevani kasvun rapinaa.
mutta humeettini sanoo:
"Omituinen höpöttäjä!"
13.06.2009 - 07:04
Runo No:19/2009
KAiKKi TYYNNi
Olin tovi sitten kusettamassa susiani tunturissa,
ei niitä irti voi päästää - pesintäaikaan,
kun vastaan raahusti valheiden vatsaan haavoittama mies
lehmänkokoinen reikä päässään.
Typertyneenä pololta kysyin:
"Norsupyssylläkö sinua on ammuttu?"
Haavikko keskeytti taivalluksen,
pälyili ympärilleen,
valitsi sitten ehdolla olevista mättäistä houkuttelevimman
ja pyllähti siihen omalle ahterilleen.
Asetteli tämä onea jonkun kyynärpäät polviensa päälle,
nojautui ruhjoutuneilla kasvoillaan kämmeniinsä,
mulkaisi jalkojensa juuressa lojuvaa,
pahoin murskautunutta kämmekkää ja totesi - utra:
"Väärin päätelty senkin lemmon hemmo,
ei pitäsi uskoa kaikkea mitä näkee,
etenkään - kenenkään - mitenkään,
jos humeetti vääntää sen aiemmin opetetun mukaiseksi.
Itse asiassa,
ei minua ammuttu, ei norsupyssyllä,
eikä millään muullakaan vekottimella.
Tosiasiassa minua läiskäistiin valheella päin naamaa.
Siitä nämä jäljet.
Mutta minäpä ryystin tyystin tyhjäksi sen sielun.
Kaikki tyynni."
14.06.2009 - 03:18
Runo No:20/2009
AJATTELUN TÖiSSÄ
Juuri kun olet puolta maailmaa päivän tuijoteltuasi
tunturin kallaassa nukahtamaisillasi;
omasta mielestäsi
nimenomaan erinomaiseen suurpiirteisyyteesi.
Ja huuliltasi karkaa ennalta suunnitelmatta,
mutta silti pitkän mietintätyön tuloksena
ja onnellisuuden huipentumana:
Minä elän.
Hyvin harkitusti.
Samassa jo ätäkkä tunturikihu koukkaa yltäsi,
hipoen siivenkärjillään kasvojasi,
pöyhöttää tukkaa.
Koukkaa alakautta immelmannin ja kirauttaa:
Minä lennän.
Siinä sitä onkin ihmismielelle pohtimista.
Humeetille täystyöllisyys.
Ala siinä vastalausetta asettaa.
Tulee niestasäkille asiaa.
Täytyy tankata fysiikka kuntoon
jotta jaksaa maata tunturissa ajattelun töissä.
Sitä oppii ihminen kohtuudella väistelemään vesipisaroita
Ei se vaikeaa ole.
Täytyy vain osata katsoa se paikka mihin se läsähtää.
Ja varoa.
16.06.2009 - 04:35
edellinen... tai ...seuraava
kirjahyllyyn... tai ...Bloggeriin
Kiitokset ja moitteet
Copyright Harmaasusi © 2oo8. harmaasusi.com on rek.dom.nim.
Kaikki oikeuvet met pijätämmä heti tavoittaissa.
Ynnä riijat ratkasemma iNARissa, Kaamasjoen penkalla, käräjäkivillä.
Leukulla tahi kirvhellä.
Sathen sattuessa katomma koko homman Kievarin laavulla,
hee - sekin on iNARin kinkerpiirissä
webdesign 2006-8 © Oh-show-tah Ho'ne-ne Inc.