SIVU 5.
Runo No:21/2009
Ei KULTTUURiA TEHDÄ, KULTTUURi ON
- Päivää, tulin teille Kulttuurin töihin.
Mistä aloitan?
- Postitatte nuo kirjeet ensiksi.
sitten puhtaaksikirjoitatte tästä muutaman lausunnon?
- AHA! Minä olen kulttuurisihteeri!
Onpas mukavaa. Alankin tästä heti hommiin.
- Sen jälkeen voitte lukaista tästä pari juttua
ja käydä parissa näyttelyssä.
- AHA! Minä olen siis kulttuurikriitikko.
Minäpä alan tästä heti arvostelemaan.
- Kun tulette sieltä näyttelystä ja olette lukeneet
ne jutut tai sen kirjan, sen runoteoksen,
kirjoitatte niistä jutun tähän ja tähän lehteen.
- A-HAA! Minä olenkin kulttuuritoimittaja.
- Eeeeiii! Ette te ole mitään noista mainituista.
Te olette kulttuurihenkilö joka käsittelee muiden
suoritteita, töitä ja teoksia. Siinä kaikki.
Ja kun tämä määräaikaissopimus loppuu
te olette taas - TYÖTÖN.
- Mutta mistä minä tunnen sitten kulttuurin?
- Ette te sitä tunne. Se on ihmisessä aina.
Jokaisessa. Omalla tavallaan. Menkää sisälle.
17.06.2009 - 04:44
Runo No:22/2009
PATAKiN NÄYTTÄÄ HARMAALTA
Sateisen päivän aikaansaama väritön puutumus,
sisäistä woimaa huokuva uupumus,
harmaa elämä harmaassa kuosissa.
Kuosissa jossa patamusta patakin näyttää harmaalta,
kaikissa menneissä vuosissa.
Joutilaan hoputon, loputon raukeus,
tunturin aukeus.
Se vetää luomien rakoja puoleensa;
kilvan vetovoiman kanssa.
Laiskottaa niin että tuskin viitsii katsoa
kun jo kehtuuttaa.
On selvää että mieli häviää isommin hangoittelematta
ja taipuu uneksimaan tulevasta.
Sitä elää toivossa että pian tämä loppuu.
Hetki on pian ohi,
taivaanranta pilkottaa lupaavasti,
ensimmäiset puuntopilvet rusottavat.
Tuuli on valinnut tällä kertaa syötäväkseen lounaan.
Vihreä väri iskee wäkevästi silmille,
niin että humeetti värähtelee samaan tahtiin
kuin kasvien jakautuva solukko.
Korvat erottavat kasvun sihinän.
Se on mahdollista vain tässä hiljaisuudessa
tässä kauniissa tuntureiden maassa.
18.06.2009 - 05:08
Runo No:23/2009
TUTUSSA KALLAASSA
Ajattoman kaukaa - yli avaruuksien,
pyhän tunturin laen takaa;
siilautuu viistosti auringon läikikäs kaleidoskooppi.
Viileän koillisen hyväilemän tunturikoivun lehvästön
orastavan vehreyden läpi se valuu ja leviää.
Kahisten.
Vaipuen väliin kuulumattomiin.
Aika on pysähtynyt.
Ukon juhlan hetkeä odottava susipari tarkkailee rinnettä,
havaitakseen parhaan reitin juhlapaikalle.
Vain tuuli liikkuu ja pörröttää haivenia.
Mutta ihan ei ole se hetki.
Vielä yhden yön yli.
Sillä yksi on hetki kesässä, yksi ainoa vuodessa,
jolloin aurinko niin liki maata mataa,
että sille voi puhua, toiveensa esittää ja olla hyvää pataa.
On odotettava.
Seesteinen hohde hyväilee näköpiiriä kuulaassa aamussa,
hiljaisuuden kanssa,
punoutuen yhteen vahvaksi köydeksi
jota seuraamalla löytävät mielen ja rauhan tyyssijan.
20.06.2009 - 05:02
Runo No:24/2009
YHDEKSi
Olemme nyt tässä - Oi Kultainen Aurinko!
Yhdeksi vihkiytymässä;
tunturissa - hehkusi ulottuvissa.
Ujoina katseesi alla.
Sudenhetkellä tartuimme lujasti toistemme käsistä;
kapusimme luoksesi kantaen taljaa, maljaa
sekä tilkkaa vettä pyhästä lähteestä.
Tässä on susiprinsessani.
Ajattoman ajan hän etsi minua, minä mittaamattoman.
Tässä hän on. Katso.
Minun naaraani.
Sillä hetkellä, sillä silmänräpäyksellä kun pysähdyt
ja maankuori jalkojemme alla alkaa loitota sinusta.
Sillä tulimmaisella hetkellä,
me kaksi muutumme yhdeksi silmiesi alla.
Kuonnumme puolisoiksi jotka elävät yhtä ja yhtä.
Alamme elää tätä kaunista, aulista, yötöntä maata,
yksissä tuumin, kuumin ajatuksin, yhtenä kaksin.
Taivaanpiiristä toiseen.
Haemme tilan valtakunnastasi.
Ja sijan - oman sopukan johon asetumme
päivän puuhien jälkeen levolle.
Odottamaan kun synnytät uuden huomenen meille.
21.06.2009 - 07:46
Runo No:25/2009
SUURiEN AJATUSTEN HETKi
Keskipäivän jälkimmäinen reuna; se tovi - se tuokio
ennen ehtoon käynnistymistä virtaavan vuon äärellä.
Tervalta tuoksuva nuotio.
Järripeipon hyryytys, kirjosiepon välisoitto,
taivas peilikuvana joen pinnassa,
Ehken pieni väre. Ehken.
Elää verkalleen selkosen vihertyvä metsä.
Oikeastaan erottaa, sikäli kun kuulonsa terottaa,
kuinka lehdet kasvavat yhä lämpimän sateen jälkeen.
Ensimmäiset perhot ovat kuoriutuneet;
tammukoilla on hauskaa ja harreilla.
Tämä on sitä sinivalkoista Suomea.
Sininen ja valkoinen taivas, suurien ajatusten hetki.
Kuni vain muistaa että Suomi on pieni maa,
tänne ei oikein suuret ajatukset tahdo mahtua.
Mikäli ei ole rahtua mitoittaa niitä oikeaan mittakaavaan
ne joutaa heittää menemään ensituulen mukana.
Olkoon niin, jos maailmalla on kiire - menköön, minä odotan,
minä odotan kunnes kulleron nuppu muuttuu keltaiseksi
On niin joutava olo, että kalastajan kanoottikin
on kääntynyt mahalleen ahteelle,
antaa siinä auringon voidella selkäpiitänsä;
kypsäksi asti - kulkee paremmin vedessä sileänä.
23.06.2009 - 05:04
edellinen... tai ...seuraava
kirjahyllyyn... tai ...Bloggeriin
Kiitokset ja moitteet
Copyright Harmaasusi © 2oo8. harmaasusi.com on rek.dom.nim.
Kaikki oikeuvet met pijätämmä heti tavoittaissa.
Ynnä riijat ratkasemma iNARissa, Kaamasjoen penkalla, käräjäkivillä.
Leukulla tahi kirvhellä.
Sathen sattuessa katomma koko homman Kievarin laavulla,
hee - sekin on iNARin kinkerpiirissä
webdesign 2006-8 © Oh-show-tah Ho'ne-ne Inc.