SIVU 7.
Runo No:31/2009
CiTRUUNAKAKKURUNOT
Tanssiaskelin astelen palasta ja hyräilen.
Kepeät evääni olen käärinyt onnelliseen hymyyn,
sälyttänyt selkäreppuun jota kantaa lempeä tuuli.
Hirityttää jo nyt kun aattelen kuinka sitten pysähdyn,
valitsen säyseän, harmaantuneen kelokannon,
istahdan alas - tietysti vasta luvan saatuani;
kurotan tuulesta niestasäkkini
ja avaan eineeni luppometsän ihailtavaksi.
Huokaillen, raotetuin huulin, luomia siristäin,
silmäilen kanelitomulla kuorutettuja citruunakakkurunoja,
niitä joiden välistä pursuu heleää mansikkahilloa.
En tietenkään malta olla maistamatta salaa,
heti kun puiden silmät välttää.
Sellainen olen, tykkään herkutella herkuilla.
Havahdun onnellisen uneksijan mietteistäni,
alan läimimään kun ehätän kehäajatuksen kuolokohdassa
huomaamattani pienen vehreän viidan huomaan,
käkkyräkoivujen suomaan varjoon;
hyttyset äityvät käymään päälle kuin oppositio
Hautajaisiin tulee miljoona mäkärää,
koko täkäläinen räkkä.
01.07.2009 - 06:32
Runo No:32/2009
WiLLIMANSiKOiTA
Vitkaan poutapilven alla liikun;
kuulen kukkuvaisen käen.
Sitä seuraan niin kuin metsästäjä peuraa;
on lämmin yht'aikaisesti - sekä kuuma,
sen liikkuissani aistin kedon yllä.
Ajuun vyöryy kukkameren tuoksun huuma.
Niitun halki johtaa jälki hento selkään mäen.
Sinne suuntaan, ylös tievaa kiikun,
mis' takaa uhkaa synkkä korpi
ja pilvet latvain taitse puuntaa.
Näen päältä heinätöissä huhkivaisen väen.
Tuulen soiton vienon kuulen hienon erottuvan korviin
kun sallin kuulon terottuvan sille.
Huhuun omaa lempimääni, kuuluu vastausääni.
Käännän pääni, raidan takaa käsi ilkikurisesti vilkkuu.
Paidan tunnistan, rynnistän ja loppumatkan juoksen.
Riihiaidan, harmaantuneen, maahan kaatuneen,
osittain jo maatuneen, ma yli astun, hiestä kastun;
hoppu on ja kiire armahaisen luokse oman soman.
Ja hällä heinänkorsi täynnä willimansikoita sekä
suudelmainen suu jo oottamassa toista suuta.
02.07.2009 - 05:59
Runo No:33/2009
KUURO
Yksi sade ropisee ropisemalla kattoon,
toinen sihisee sihisemällä nurmimattoon.
Veden pinta kihisee tihkussa.
Kolmas tipahtelee yksin pisaroin,
lehdeltä lehdelle, lehdelle, lehdelle,
tirskahtaa oksaan osuessaan sadaksi pikku tirskaksi.
Aloittaa uuden vesiterapian kootakseen itsensä.
Sekaan saattaa tulla osia muistakin,
hosuessaan eeskahtaalle hajonneista vesihelmistä,
mutta yhtyessään ja uudelleensyntyessään jälleen,
ne aloittavat riemukkaan tippumisen lehdeltä lehdelle.
Jatkaen kuni pilvi on tyhjä - haihtunut taivaan tuuliin.
Elämän vesi. Kuuro.
En osaa määritellä tunteen tolaa
jonka sateen ääni antaa
tunkiessaan aistinten kautta humeettiin.
On kylmää likomärkää, mutta sisällä lämmin kuiva.
Lätäkössä uiva korsi liikkuu virissä.
Takertuu keulastaan ja on sitten siinä.
Peippokuoro on lakossa pakosta,
vetisten olosuhteiden takia - ei laulata märkäpuvussa.
Joka nuotilla tulee sangollinen vettä suuhun.
04.07.2009 - 04:41
Runo No:34/2009
TULi VESi
Jonkun kalastajan värjöttelytuli loimuaa ahteella.
Tulen liki ja lasken rannankivelle tulen liki toviksi,
alan mittaamaan myötäleeseen sojuvaa laiskaa enoa.
Puolessa tunnissa päästän helposti kelpo järven ohitseni.
Toista sataa metriä leveän ja kilometriä pitkän.
Hullu ajatus, nooooo, se ei ole kovinkaan harvinaista,
puikahtaa päähän - onhan tässä mitattu taivastakin.
Päiväkausia tunturin kallaassa.
Aprikoin, setvin, kuinkahan monta litraa ihminen
mahtaa juoda elinaikanaan vettä?
Päässälaskien alle parisataa kuutioita - satavuotias.
Ei siis kummonenkaan lompolo;
neljätoista kertaa neljätoista,
jonkun vöyrään äveriään takapihan uima-altaallinen.
Lopetan. Patterit loppuu.
Tuijotan tuleen ja ajattelen uudelleen vettä,
uudesta vinkkelistä;
nyt purjeveneen peräaaltoa joka jatkuu katkeamattomana,
taivaanrannan taa, horisontin taakse,
ilman taukoa, jos vain laitamyötänen pitää.
Hymähdän.
Jos vain laitamyötänen pitää, elämä on tasapainossa.
Jatkuu katkeamattomana taivaanrannan taa,
horisontin taakse. Ilman taukoa.
05.07.2009 - 06:19
Runo No:35/2009
KOHAUTAN MÄRKiÄ OLKiA
Tasaisen harmaa maisema tasaisen harmaassa säässä,
tasaisen harmaana tasaisena päivänä.
Pisarat roikkuvat näkymättömistä langoista pilvestä
odottamassa vuoroaan,
vartoomassa säätiedotuksen lupaa tulla alas.
Vaikka kuin yrittäisi pujahtaa välistä,
hartiat kastuvat, polvet, kengänkärjet,
kasvot, koko liikkuja - kaikki tyynni.
Vaikkei sada.
Harmaatakilla on asiaa.
Kohautan märkiä olkia. Ei kannata. En kuuntele.
Astun ja kastun.
Apeaa tallustella kapeaa palasta alas joen törmää,
väistäen syrjään viime hetkellä,
etten törmää, horjahda norjaan,
polun ylle kaartuvaan sorjaan koivuun.
Kohtauksen ohimentyä
valun vapa kourassa myötäleeseen
houraillen suuresta saaliista maalissa,
suvannon tyynessä kuvastimessa.
Pisarat saavat Ilmatieteen laitoksen suostumuksen.
Saaliista ei näy ei kuulu, ei päätä ei häntää.
07.07.2009 - 05:56
edellinen... tai ...seuraava
kirjahyllyyn... tai ...Bloggeriin
Kiitokset ja moitteet
Copyright Harmaasusi © 2oo8. harmaasusi.com on rek.dom.nim.
Kaikki oikeuvet met pijätämmä heti tavoittaissa.
Ynnä riijat ratkasemma iNARissa, Kaamasjoen penkalla, käräjäkivillä.
Leukulla tahi kirvhellä.
Sathen sattuessa katomma koko homman Kievarin laavulla,
hee - sekin on iNARin kinkerpiirissä
webdesign 2006-8 © Oh-show-tah Ho'ne-ne Inc.