YÖTÖN YÖ - Harmaasusi unen ja valveen rajatilassa
<<< edellinen...    ...seuraava >>>



No:11 SUNDAY SMiLE 

Ensimmäinen kerta.
Ilma ympärilläni tyven kuin hymen,
rikkumaton, koskematon.
Kuin ehjä rummun kalvo hiljaa soivana kehällä.

Kukkii ympärillä uuvana ja sielikkö.

Huomaan ihollani suven,
pistän silmään poven kallaan väreilevän,
aamuun heräilevän rinteen,
hyvän päivän enteen.

Kuulen linnun hennon lennon pyrähdyksen,
ilon hyrähdyksen, tutun kuoman kiven luona huomaan.
Yhä unimuistin tuoman Ukon jyrähdyksen.

Pulmunen laskettelee minulle pajunköyttä
vaikka ensimmäistäkään pajua ei ole lähimainkaan.
Sipisee että nyt on kesä ja kolossa pesä.

Uskon.
Päätän vaihtaa tämän torstain sunnuntaiksi,
kaihtaa työtä tänään, jättää hommat länään.
Elää päivän ilon myötä ilman vyötä,
puoleen yötä hymyyn.
Kilvan laulaa yhtä kaulaa kanssa erään Mirkun,
yhden tutun lapinsirkun.

03.07.2008 - 07:24



No:12 PÖRRÄÄVÄT RÄKÄN TAPAAN

Kuljen mietteissäni ikivanhaa kiemurtelevaa ranniota.
Aatokset kuin paatokset, niitä yksitellen astellessa suljen.
Kulkevat pirut samaa rataa kantamatta mukana.
Kuin pilvi pääni päällä pörräävät räkän tapaan.

Harmissani puren minä huulta, kysyn neuvoa kuulta.
Ylläni vihreä kahiseva lehtiholvi.
On heinäkuu, pian puolikuu
ja notkuva kurjenpolvi tuossa.
En huomaa sitä kahistavaa tuulta.

Purja pöllön pää kurkkii kampelan tunturikoivun takaa,
hoksaan, pysähdän, lysähdän paikoilleni lähes, niin säikähdän.
Loikkaan sivuun. Samassa maahan rysähdän.
Nauruun purskahdan, otusta moikkaan.

On maassa koivun juuri juuri asiallisesti niin
kuin olla pitääkin.
Minä törppö lörppö siihen tartun ja sanat salaiset
ilmaan kuiskaan täyteen ääneen. Niin aikuiseksi vartun.
Jään paikoilleni, kallas on kuiva ja lehvistön kaiha viilentää.
En pure enää huulta.

Ja tuossa toinen, kolmas ja neljäs... pöllö,
itseäni sormella osoitan - ja viides.
Tunnen ilmavirran ylläni.
Poron kokoinen emo, ainakin maasta katsottuna,
istahtaa käppyrän päälle ja naukuu.
Lentävä harmaa porokissa Lapissa!?

Ei, pöllönaaras siinä omiansa tuli tarkkomaan
onko ne vaaras'. Silmissä tuikea kiiras katse.

Kaivan hopulla kameraa. Kaivan hopulla kameraa.
Kaivan hopulla kameraa. Kaivan hopulla kameraa.
Kaivan hopulla kameraa.

Ne kyllästyvät lopulla ja lentävät Hiiteen.

07.07.2008 - 05:31



No:13 ENTiNEN iHANA HEiNÄKUU

Kolea, kalsea kuu tuulisena sateisena muistojen häiveenä.
Viileän onea heinäkuu taivaalta valuvana nesteenä,
esteenä kotomaan entisen wanhan loman.

Kipeenä mielessä, jotain pielessä,
apeena kapeena ilmeenä, uutisten kliseenä.
Ilmastonmuutoksen ihmeenä.

Lapsuuden heinäkuu on kulunut loppuun,
palanut kuin puu ikään - ei muuta totuutta mikään.
Tyhjä on tehdä enää tenää.
Miesmuistin se kesti. Pari vuotta siis ja risat.

Uusi markkinaheinäkuu?
Terasseja, siideriä, makeita kuteita, kepeitä pukeita,
pehmenneiden päiden joutavia puheita.

Lonkeroita,
ehkä joku loppasuu litkii kokonaisen mustekalan verran?
Toinen erään iisalmelaisen mäyräkoiran JUO.
Ihan vaan aikansa kuluksi, lastensa suruksi, vaimonsa raivoksi.
Suotta ei kutsuta inehmoa kaivoksi.

Menen, jyskytän Wiraston ovelle ja ilmoitan:
Haluan entisen heinäkuun takaisin!

Harmaa läystäke leijailee ullakon akkunasta.
Byrokratia suljettu heinäkuun ajaksi
asiakkaiden puutteesta!
Muina aikoina asiakkaiden takia.

Wirastoväki litkii terassilla olutta, siideriä ja lonkeroa,
ehkä joku loppasuu kiskoo kokonaisen mustekalan kuiville.
muudan karhumäyräkoiran JUO.
Ihan vaan aikansa kuluksi, lastensa suruksi, vaimonsa raivoksi.
Wirastossa sitä otusta kutsutaan kaivoksi.

09.07.2008 - 08:08



No:14 KÄÄNTYY VEDEN SiSÄÄN

Poissa tytöt tämän runopäivän,
erotan heistä idässä ohuen kultaisen häivän,
koissa aamun utuisen haamun.
Seitsemän viikkoa.
Muuten harmaa tuulinen kuiva ja nuiva taivas.

Hyvä päivä tänään siis, Huttusten vapaapäivä.
Jaksaisi vain tuulla.

Ilman aihetta tulee aiheettomia runoja.
Punon huolimatta siitä,
varsinkin kun ympärillä silmankantamattomiin
loputtomia jänkiä.
Aavoja tasaisia maita ja mantuja,
välissä hopeisia rantuja
sinisiä laajoja haavoja,
hiljaisia vesiä,
autioilla rannoilla kiriseviä pesiä,
willien lintujen lentojen lekuttavain siipien alla.

Sovittelen länkiä.
Lähden hakemaan vettä kahdella ämpärillä,
pian astelen vaalean jäkälän rahisevia sänkiä.

Tyyntä on pienellä lahdella
ja tumma lintu.
Pyydän lupaa uuteen veteen.
Kuikka huikkaa, kuittaa mulle myönnön,
kääntyy veden sisään, alkaa uuden kalan pyynnön.

Kastan ämpärit märkään veteen, nostan, käännyn,
heti näännyn kun katson ylös eteen.

10.07.2008 - 08:01



No:15 TOTUUS ON TARUA iHMEELLiSEMPi

Hiitolaan on loikkinut kiire ja hoppu,
tyyntynyt pahin kiihko ja kiima.
Hyytynyt heinäkuun wiima,
taantunut meno ja meininki, laantunut into.
Ehtynyt tyystin.

Surullista kahvia kuksasta ryystin.
Matka on loppu. Harkittu päätös,
pohjana nahkani parkittu. Kesä ei.
Silti räytynyt olo, ryytynyt mieli.
Vain verkalleen läpättää kieli.

Aamusta vähäiset vermeeni pakkaan,
kasaan sullon,
tyhjään vilskeessä vissyä pullon
ja mukamas jotain muutakin nyhjään.
Mut' lopulta kaiken kyytiin pukkaan
ja rantteelle tutulle nakkaan.

Ahteelle Kaamasen mutkan,
leirini lataan,
ryhdyn eloon samaan rataan
vieritse virtaavan tyynen vuon.

Siitä kalastusretken muutaman,
suurelle järvelle suon,
kun tavoitan itsessä oikean hetken.
Kun kuulen sen kajeena huutavan.

Jäljellä haikeus - luopumisen vaikeus enää,
se tekee eniten tenää.
Elpyy lopulta maalaisjärki ja periksianto,
jäljellä tavaroiden kanto.

Wain hullu käy taistoon kohtaloa vastaan,
yhä luottaen vaistoon ja lykkyyn,
kun suunnitelmat muut jo,
mytistyneet ryppyiseen myttyyn
ja menossa roskapyttyyn.

12.07.2008 - 07:49


<<< edellinen...    ...seuraava >>>
<<< kirjahyllyyn...    ...Bloggeriin >>>

Kiitokset ja moitteet


Copyright Harmaasusi © 2oo8. harmaasusi.com on rek.dom.nim.
Kaikki oikeuvet met pijätämmä heti tavoittaissa.
Ynnä riijat ratkasemma iNARissa, Kaamasjoen penkalla, käräjäkivillä.
Leukulla tahi kirvhellä.
Sathen sattuessa katomma koko homman Kievarin laavulla,
hee - sekin on iNARin kinkerpiirissä

webdesign 2006-8 © Oh-show-tah Ho'ne-ne Inc.