YÖTÖN YÖ - Harmaasusi unen ja valveen rajatilassa
<<< edellinen...    ...seuraava >>>



No:16 JOKi

Joki iätön lipuu ohitse.
Ei vielä näy häntäpäätä, kaksi yötä olen vartonut.
Odottaa kai parempaa säätä;
Odotettawissaan sitä on luvattu oiwallisen runsaasti.

Valuu muuten tyvenenä lavea kymi,
mutta kohtaa sitten eräässä polvessa,
yhden jyleän, sileän pulterikiven.
Pyöreän pyylevän.

Hyöräyttää rinnustan ensin kohti,
wiime hetkellä hieman väistää.
Wyöräyttää ätäkän ärjyn äyrästä päin.

Paluuhyöky tempaisee mukaansa kaksi hiekanmurusta,
Sirun ja Rikaman, mutta karkuuttaa ne
märästä sylistään pohjaan arkuuttaan.

Toinen katinkulta, toinen vain pelkkä tavallinen kulta.
Siellä ne odottavat seuraavan kymmentuhatta vuotta
lapiota ja vaskoolia,
vaik'eivät ole niistä koskaan kuuleetkaan.

Kun kohdalle osuu uoman syvenevä juuma,
uuman kavetessa.
Siihen pyöräyttää pienen pyörteen.

Loivaa alamäkeä soluu virta täysin tietämättömänä,
että ruuoan hinta uhkaa nousta maailmalla
nälkäisten ulottumattomiin.

Harakan penikat rätisee tyristin hylkäämästä
käytetystä makkaraperuna-annoksesta,
kurkkusalaatilla, sinapilla ja ketsupilla.

14.07.2008 - 07:34



No:17 ONGELLA

Onkimiehet.
Pienet.
Toinen: ruskeat kumisaappaat väärissä jaloissa,
omissa kuitenkin.
Punainen paikka pilkottaa terästä.
Säärissä variksen saappaat.

Hankkijan lippis pellavaisella katolla,
astelee kasteisella ävärmatolla.
Räkätangot nokassa.
Kesä, heinäkuu, -aika ja -nuha.
Ja unihiekkaa silmissä vielä.
Miksihän kalat heräävät niin warhain?

Toisella,
wanhemmalla,
ränstyneet kumiterät,
niillä pitää pysyä kuivalla maalla.

Ukilta lahjaksi saatu Kotsan tekemä aito kotsa.
Onkijan pituinen puukko vyöllä ja ylikin.

Molskihousut molemmilla. Sekä kannattimet.
Tuliterät housunkannattimet. Enklantilaiset.

Pari kappaletta aitoja pihlajavapoja.
Emalinsa karistaneessa kattilassa vesiheinää ja kastikoita.
Polseviikkipytsi puolillaan varistuvaa vettä,
etteivät ongitut kalat janoon kuole.

15.07.2008 - 08:09



No:18 WÄÄRiNPÄiN TAi OiKEiN

Hiljainen vastaranta
koivuinen äyräs vihertää äänettä,
liikkumatta on vehreä ahde.
Kiiskikin on kai kesälomalla.

Ei sentään - on vesirajassa joku musta kiiltävä kivellä.
Wanha vesirotta siinä ilta-atrialla,
alkusalaatiksi meheviä lumpeen juuria rouskuttaa.

Irtisyödyt lehdet kelluvat töyrän viertä myötäleeseen
vihreänä lauttana. Siisti epeli.

Kuriton käsien läimäys: Mies yli laidan. Taikka nainen.
Kaiku kertaa sen kahteen kertaan,
pitkin tyventä joen pintaa - ääniä vertaa,
samaan hintaan.

Muutama wapaalla kädellä huitaistu pyörrre hujan hajan,
häränsilmä siellä täällä,
pinta pian tasainen kuin sianrasvalla rasvattu peili.

Taivaan piiri kuvastuu veteen.
Mykkä ääni kiirii raukean kymen yli.

Väännän näkymän mielessäni ylösalaisin:
Rantaheinän taivaaksi, pilvet väärinpäin,
koivikon oikein päin, töyrään ylös,
se kääntyy nöyrään - tai hetkinen!

Miten se nyt menikään?
Ei tästä enää kukaan selvää ota.
Oudon näköinen sekä sangen vähäpätöinen
on kuva vaatimaton ynnä niukka,
kuvakulmakin piukka.

16.07.2008 - 08:08



No:19 SADE

Tip sanoo pisara, tip-tip, tip-tip-tip.
Rops................  rops.......  ROPS...  ROPINA!
Sataa kaatamalla maahan.

Sade, kauan odotettu ihana, märkä, kasteleva sade.
Nyt vihdoin kuurona ropisee kattoon,
tarttuu orrella roikkuvaan mattoon
ja maahan mennessään kastelee sen.

Ulalla Sade ja Smoot operator...
asia hyvällä tolalla.

Ei jätä kuivaksi naapurin kaatioitakaan,
saatikka pinkkiä laamapaitaa, molemmat nojaavat aitaan,
liki ruosteista pläkkihinkkiä.
Astukoon housutta kesässä, tuuletus pesässä.

Huttusten kuoroharjotus kariutuu osanottajapulaan.
Sateella koko suku pariutuu.

Sataa kahta sataa.
Kihisee kohdatessaan sukunsa vesi.
Pian allikoiden seassa lojuu muutama lammikko,
lätäkkö ja rapakko - kaikki serkkuja toisilleen.

Ihana sade.
Tihkuna ilmassa innoissansa sihisee,
lätäkköön osuessa lätisee.
Vedessä kastuu kun siihen sisään astuu.

Kuuro on puurona vedestä - vesi huttuna sateesta.
Sade padassa, vedessä yhtenä huttuna puuro.

Olipa se pojat puuska! Tulkaa syömään!
Toinen sanoo ropsaus, toinen ryöppy.
Yksi joka pysyi kuivana, roiskaus.

17.07.2008 - 08:05



No:20 OODi AAMUN PARTAALLE

Kesäyön varhainen lahea aamu,
pehmeät varjot hakeutuvat toistensa huomaan suojaan.
Täysinäinen yksinäinen kuu valuu lounaalle horisonttiin.

Kultaiset säteet piirtävät viivaston taivaanpiiriin nuoteille,
siirtävät aamua myöten kissankellojen luoteille soimaan.

Harhaileva koiru parhaillaan varhaista huomenta hapuu.
Nostelee kasteessa jalkojaan harvakseen.
Hölmistyneenä jää katsomaan veden peilistä itseään:
Hiisi vieköön, kirsua kiihottava vana on loppu?!

Terheiseen ultramariinipintaan hiipuvat
jäljet viileässä sannassa virran rannassa

Harkitsee, nostaa jalkaa korrelle,
merkitsee paikan, loikkaa nöyränä töyräälle
jolkuttelee tohkeissaan kertomaan isännälleen
että yksi hullu jänes muuttui joko tammukaksi
ja sukelsi jokeen,
tai sitten riekoksi joka lensi veden yli,
muka parempaan jänkään.

Aurinko ei virka ni mitään,
sillä on oma virkansa, jatkaa pilvien virkkaamista
ja odottelee kuni inimiset viitsivät virota ja herätä.
Tavaroitaan kerätä ja aamusta perätä.
Minäkin nousen..

19.07.2008 04 24


<<< edellinen...    ...seuraava >>>
<<< kirjahyllyyn...    ...Bloggeriin >>>

Kiitokset ja moitteet


Copyright Harmaasusi © 2oo8. harmaasusi.com on rek.dom.nim.
Kaikki oikeuvet met pijätämmä heti tavoittaissa.
Ynnä riijat ratkasemma iNARissa, Kaamasjoen penkalla, käräjäkivillä.
Leukulla tahi kirvhellä.
Sathen sattuessa katomma koko homman Kievarin laavulla,
hee - sekin on iNARin kinkerpiirissä

webdesign 2006-8 © Oh-show-tah Ho'ne-ne Inc.