YÖTÖN YÖ - Harmaasusi unen ja valveen rajatilassa 5

YÖTÖN YÖ - Harmaasusi unen ja valveen rajatilassa
<<< edellinen... ...seuraava >>>

No:21 PERÄKANAA

Kaksi otusta, susi ynnä koiru,
kulkee peräkanaa,
samaa janaa kaakon suuntaan virran vartta
päässään reitin tarkka kartta.

Askel vakaa - naru takaa. Kylä vielä makaa,
liikettä ei tiellä.

Kuorrutu ei nahka matkalaisten hiellä,
vaikkei kukaan kuunaan juoksemasta kiellä.
On vain vaikee niellä, ei sitä hevin miellä,
et' juosta tiellä piellä.

Niin sopuisa on kumppaneilla tahti - soma,
että siihen ehtii vaikka sahti kypsymään jo oma
ja syksy lehtiään.

Astuvat vaan nämä tässä aamuelämässä,
kuni tulee vastaan lahti pantu kahti.

Idän puolla yksinäinen mahtijahti killuu, suoraan eessä.
Länttä lilluu pieni hahti, sekin veessä.
Välis' linja, jana, juova, raita, raja, viiva,
veteen piirretty, moneen kertaan siirretty.

Semmonen on mahti kahden eri mielen,
hukattu on sanat kielen, tora täyttää miehen,
kina naisen. Tällainen on tila.
Aamu jatkuu, päivä jatkuu, elo jatkuu.
Matka jatkuu.

20.07.2008 - 05:37

No:22 ATMOSFÄÄRiÄ FiiNiÄ

Kevyesti herään,
aurinkoa kultaista perään,
ehtiikö tänään täyteen se terään,
ennen sateen harmaista kosteaa huntua,
ennen syksyn ruskaista pehmeyden tuntua.
Kun sadetta rummuttaa täydellä teholla katto
ja vuotaa taivaissa,
juopuneiden jumalien juomista kastunut matto.

Aloittelen nousua.
Kohottelen housua, sisälläni hohottelen hienoa unta.
Ei sada sentään oikeesti lunta.
Ulos kun kurkkaan.
Verhoa sijaan, teen toiselle sateelle tilaa, sataneen sijaan.

Kohentelen asua, silittelen masua.
Se ehättää udella, kurkkuko poikki? Sudella!
Ei ruokaa vaan kuulu, vaik' huulet niin huokaa,
siis sitä nyt hopulla suokaa
ja tuokaa jotakin juomaa samalla vaikka vain sataa.

Avaan uksen, pistän ulos, atmosfääriä fiiniä tavaan;
sateen pieksämä porstuan matto, tärisee vilusta,
kavunnut portaaliin, polvistuu kuivan jalkani eteen,
on pelastunut, välttynyt hukkumasta veteen.

Suoltaa riimiä kahta sataa vaikka jo valmiiksi sataa.
Oven pielessä, uusi mielessä, roikkuu kielessä.
Korppi koikkuu.
Sade ilmasssa sitkeesti roikkuu.

Kastuu runo heti kun ulos astuu, en lisää puno.

22.07.2008 - 08:31

No:23 MUiDEN OUTOJEN SEKAAN

Sfäärien reunoilla,
outoja sanoja nippuihin käärien,
kimppuihin sitoen,
huulia kiihkosta lipoen.

Äyräillä kaikkeuden merien kaukaisten äärien,
keskellä ikuisten pitojen,
häärien ilojen töyräillä.

Liikun tutussa joukossa wanhojen jäärien,
väärien päärien synkässä loukossa.

Sisällä jyleiden muurien,
seassa karvaisten säärien suurien määrien.
Seurassa sarvien parvien.

Kun jykevästä portista poistun, muistan
ja runoista punon tiheän nuotan,
sen syvälle sanojen mereen puotan, partaalta suistan.
Saaliiseen luotan,
sen joskus runoissa julki tuotan.
Ystävät uusilla sanoilla humalaan juotan.

Jos jotain henkiseen haahteeni uneutan
sen perään inan pudotan
ja vajotkoon Hiiden kostean syliin,
Ahtolan vetisiin kyliin.
Muiden outojen sekaan.

23.07.2008 - 08:41

No:24 JURO JA NUiVA

Yksinäinen onneton poro tien varressa.
Sarvissa harmaa - riekaleinen nukka,
katse arka, parta ruokkoamaton sekä tukka.
On kravatilla kuristettu ainakin hukka.
Se on varmaa.

Takakoivessa repaleinen paikattu villasukka.
Liivi juopon napissa, veritahroja puvun takissa.

Ylläns' tiiviissä parvissa hulluna hirisevä räkkä,
mäkäräin suomuksi kuorruttama täkkä.

Muuten jotenkin ponneton,
juro ja nuiva.
Tämä apea poro.
Kapean tien varressa.
Seisoo kuin ilman kytkyä parressa.

Toisessa koparassa keltainen kukka, pullero kullero.
Vaadinta vaatimaan menossa,
naimaehtoja laatimaan itselleen siis on tämä epeli.
Siistiytyy matkalla vuolaassa enossa.

Ei kaikki oudot kulkijat äkkääkkään räkkää,
se pian on loppu ja joutuu kiivas rykimäaika.

Kirkastuu silmä, höröttyy korva, vilkastuu koppu
kun alkaa hoppu ja palo mielessä kytemään,
hirveessä kiimassa viikkoja rypemään hirvas yltyy,
tuskinpa muutamasta vuonelosta kyltyy.

Jahka nahka sarvissa pykimään ryhtyy
yhtyy kunteus rykimään, nousemaan selkään.
Ei silloin se ketään pelkää.

24.07.2008 - 04:31

No:25 SALASSA KALASSA

Palasta astuu kohden talasta ylpeä, hiessä kylpevä kukko.
Palaa salaa kalastamasta.
Wäsyneenä kuin syksyn rykinyt kulvakko,
tämä wanha höperö hulvakko.

Vinossa kulkee koiran tapaan, on kipeenä lapa.
Puskassa piilossa, poissa silmistä jyrkästi kielletty vapa.

Palaa koskelta hymyten salaa,
peitellen jykevää kalaa,
min' kanssa vast'ikään -
niin wäkevää taistoa voitosta koitti ja voitti;
herroja kirosi ja moitti, siimalla soitti,
varoi ettei katkaise poikki
kun lohi koskessa riehui ja loikki.
Kuohui ja kiehui, kaikkensa teki.

Ukko vaan siimaa rannalle veti ja kiskoi,
loitsuja, kiroja ilmoihin viskoi.

Tiessään - tiessään on hillitön kesytön wimmattu kiima,
kun piti saatavaa väsyttää muutama tiima.
Enää sen tuoma piina silmissä tenää, mielessä penää.
Kutittaa hivenen nenää.

Yhtynyt tuuleen on kireä vonkuva siima.
kädessä enää vain hikisen kostea liina,
toisessa saalis, kääritty säkkiin.
Tilalla aatosten pilvissä kurkkua polttava wiina,
nostaa sylkeä huuleen.

Hyttynen kuppaa poskesta.
Ei huomaa ukkeli uomassa juovaa kuomaa,
on naama niin ryppynen.
Muuten pyyhkisi hyppynen tällin
ja liiskaisi otuksesta verisen mällin.

26.07.2008 - 04:33

<<< edellinen... ...seuraava >>>
<<< kirjahyllyyn... ...Bloggeriin >>>

Kiitokset ja moitteet

Copyright Harmaasusi © 2oo8. harmaasusi.com on rek.dom.nim.
Kaikki oikeuvet met pijätämmä heti tavoittaissa.
Ynnä riijat ratkasemma iNARissa, Kaamasjoen penkalla, käräjäkivillä.
Leukulla tahi kirvhellä.
Sathen sattuessa katomma koko homman Kievarin laavulla,
hee - sekin on iNARin kinkerpiirissä