YÖTÖN YÖ - Harmaasusi unen ja valveen rajatilassa 6

YÖTÖN YÖ - Harmaasusi unen ja valveen rajatilassa
<<< edellinen... ...seuraava >>>

No:26 ÄKKiÄ OTUKSEN ÄKKÄÄ

Astun puotiin, suojaan sateelta etten kastu,
keskelle draamaa joka eräälle leskelle
sattunut vuomassa oli juuri kun lompolon ahteella
juomassa lipistä vettä tämä ja samalla pisulla.
Kuuntelen korvalla visulla.

Puodissa pööniä juotiin ja ouvolle heti tuotiin,
alettiin muuatta otsoa yhdessä ruotiin,
manattiin kouvolle, suututtiin.
Puututtiin välillä muotiin ja kauhunäytelmää luotiin.

Kävi täysillä silmä ja suu ja kieli.
Se mullekkin vieraalle suotiin.
Kovin vilkas oli kaikilla mieli.

Oli kouvosta neuvoa käyty,
veikkaa lyöty ja nahkaa jo myöty
korjattu talteen hyöty elossa juoksevan kontion,
jossakin perällä aihkisompion.

Siellä sen,
lompolon toisella rannalla sannalla,
nähnyt hame korvissa tuo hentoinen leski.

Joka pisulla kykkii, huitelee risulla räkkää
ja äkkiä otuksen äkkää.

Kuinka karhu yllänsä karvainen peski,
pyörien kyörien hyörien, köyryssä vyöryen,
töyrien päällä ja alla,
perässä myyrien kyyrien, kyyryssä möyrien röyrien,
möyhien pöyhien, einestä etsii ja tonkii.

Tippuu lippi ja lirahtaa jängälle hätäinen tippa
kun oijustaa konnulleen aikuinen likka.
Sydäntä lyöden,
mielessään nahkaa jo myöden.

27.07.2008 - 05:38

No:27 MAAiLMAAN JÄLLEEN PALAAN

Iltarusko muuntuu verkkaan yöksi,
liekkiin syttyy taivaan kannet, pilvet puuntuu.

Tuuli ajallansa tyyntyy,
virran kalvo ryytyy, hyytyy viimeisinkin viri keton;
huuntuu pinta usvan valuessa varjoin syliin,
taakse joen polven leton, kyliin muinaisihin muihin.

Kiikkuu viiri yllä taivaanpiirein,
joskus liikkuu tuulen kera hopuin kiirein,
wiiman kera liehuu,
puuskissansa riehuu.
Nyt tyvenessä ilmavana lerppuu öisen tovin.

Itseni mä yölle myön, löysään irti vyön,
pistän naulaan, alan virttä, yölle ylistystä laulaa.
Susirumpuun vaimeasti lyön
ja annan myöhäillan tehdä kaiken tunnelmaisen työn.
On tunne löyhä jäyhän köyhän höyhän.

Wahva tunto valtaa kera usvan ensi pyyhkyjen.
Äänet kyyhkyjen,
sekoittuvat kuoroon vaimennetuin nyyhkyjen.

Kiihtyneellä mielellä,
kosketan kepeällä herkällä kielellä itkevää lihaa.

Maistelen haistelen,
himoa vastaan taistelen,
riivin pois tieltäni viimeiset aatteet,
isken hampaani savulta tuoksuvaan kalaan,
tähän maailmaan jälleen palaan.

29.07.2008 - 08:23

No:28 PUOLiSÄÄREEN TYYNEEN VETEEN

Heinäkuisen yön valonleikki lyö laudalta kaiken muun.

Taianomainen hehkeys on kuin keveä meikki,
pöllön höyhenen äänetön pyyhkäisy.
Onnesta nyyhkäisy nuorikon siloisilla kasvoilla suloisilla.

Pilven lomaan luulee näkevänsä sirpin aavekuun,
yllä pirtin harmaantuneen katon pilkistävän.

Tontun - taikkka vaikka leijun keijun,
alla varjoin haapapuiden helmain joskus näkee,
ellei ole liikkehellä muuta pikkuväkee samaan aikaan,
jos kävelyllä siihen kesäntaikaan sattuu olemaan,
ja virran ääreen juomaan tulemaan.

Kun riisuu yltään riepukääreen,
kahlaa puolisääreen tyyneen veteen,
kurottavi eteen,
kaapaa kouriin märkää, ikivanhaa taikaa...

...saa kourallisen ajatonta aikaa:

Ruskaisen syksyn kuulauden.
Talven sinen ja hohteen lumen.
Kevään kirkkaan seesteen.
Uuden jo mielessä siittyneen kesäisen kesän.

Se korvaa lähes tyystin unen ja taikaisen yön.
Sen nukkuu perille tunnissa,
jos tekee töyräälle pesän.

30.07.2008 - 09:09

No:29 SiLMÄT HULLUN LAiLLA

Pohjoisen tuomat tummat, monimutkaiset,
polveilevat pilvet ajautuvat myötänsä kesän ylle
Noo - tekevät vain työtänsä.

Joskus niiden lomaan avautuu kiihottava rako
mi kutsuvana hohtaa, houkuttelee mielen lentoon,
saattaa ajatukset entoon liihottavaan.
pane silmät hullun lailla siihottamaan.

Kun silmät harillensa saattaa,
polku autereinen sieltä maahan johtaa säteen yllä,
sitä pitkin päiväkävelyllä keijut maahan leijuu.

Usein katse kiintyy sitä kohti missä polku siintyy,
jatkuvasti siirtyy, silmiin utuisena piirtyy.
Sitä mielessänsä pohtii,
kenties siitä keskustella tohtii.

Vaan nyt en tohdi pohtia,
lähden heti astumaan ma sitä kohden,
ensin yli kahden maisen polun,
sitten tapaan naisen joka taittaa puusta haaran,
ottaa lehden, haahden siitä tehden,
sillä purjehdimme yli kalvon, poikki lahden mustan veden,
tumman puuston huomaan.

Lasken tassun metsän sisään,
raotan - itseni näin puran ja avaan uran.
Yhtymään näin saan sen suuntaan pilven loman.

Pääsen heti alkuun, nousen kiven selkään,
ryhdyn laulamaan ja yhdyn pilven polkuun.
Naisen maisen pyydän mukaan.

31.07.2008 - 07:03

No:30 iHKAA PiHKAA VAiViHKAA

Palsan päällä saarekkeella nuokkuu wanha susikuoma.
Luojan luoma.
Kuono sammaltyynyn huomas'. Pisaroi.
Siinä ryytyy, siihen tyytyy.
Lojuessa turkkiin tarttuu ihkaa pihkaa - vaivihkaa.

Syke vitkaan tyyntyy,
nääntyy vihdoin lihanhimon piina,
vääntyy aatos alakuloon, kaatuu ylle paatos,
kun onni huonoon tolaan kääntyy;
nyt kelpais' wiina - miettii
ja pohtii päässään saalisviettii.
Ripeksii, vaan ei vielä kasta.

Myrsky mielen hiljallensa laantuu, kiihko taantuu,
haihtuu, apeaksi vaihtuu. Nyt jo vihmoo.

Suoli kurnii - wiime jahti susi, kusi tyystin käsiin;
oli isku pläsiin juosta suoraan jonkun roiston nuoraan
kesken loisto keikan.
Siitä veikan löin ja puolet lihoistakin möin,
toisen etukäteen söin.

Tuumii - joutaa pian turkki myyntiin,
en jaksa nousta kohta lohta edes vedes' pyyntiin.
Kastuu siinä ensin tassu, sitten vasta kyltyy massu.

Uusii vielä jahdin, rinta tuntee yhä mahdin,
kertaa mieleen sykkeen tahdin kesken kiivaan lahdin.
Oikein sylki heruu kieleen.

Vain silloin tällöin katse jänkään sihtaa,
haravoi ja aprikoi, mut' näkemäänsä pihtaa. Sataa.
Kai pian kahta sataa.

02.08.2008 - 08:45

<<< edellinen... ...seuraava >>>
<<< kirjahyllyyn... ...Bloggeriin >>>

Kiitokset ja moitteet

Copyright Harmaasusi © 2oo8. harmaasusi.com on rek.dom.nim.
Kaikki oikeuvet met pijätämmä heti tavoittaissa.
Ynnä riijat ratkasemma iNARissa, Kaamasjoen penkalla, käräjäkivillä.
Leukulla tahi kirvhellä.
Sathen sattuessa katomma koko homman Kievarin laavulla,
hee - sekin on iNARin kinkerpiirissä