YÖTÖN YÖ - Harmaasusi unen ja valveen rajatilassa 8

YÖTÖN YÖ - Harmaasusi unen ja valveen rajatilassa
<<< edellinen... ...seuraava >>>

No:36 HAHTi WANHAiN UNiKUVAiN

Laitan matkaa,
unen saariin aion jatkaa tästä
päivärytmin elämästä kepeästä.

Tassun lasken rannan santaan,
unen laulu korviin kantaa,
ohjeet antaa suuntaan saaren,
joka sinimeren takaa siintää,
taivaankaaren alta valtavalta .

Hahti wanhain unikuvain lailla oottaa,
soutajaansa vailla, keula mailla.
Sirot airot, siniraidat kaidat,
päällä telan kera melan
sekä vavan.

Wanha tavan mukaan avaan kelan,
katson helan - aivan priima,
hyvin juoksee siinä siima.

Aion univelan syötiks' lappaa suuren unen suuhun.
Kun se sitten siihen nappaa,
sidon tiukkaan keulapuuhuun siiman liukkaan
ja annan siitä unimaahan uida.

Toimeen käyn ja ryhdyn.
Mukaan varaan päälle tuhdon yhden lyhdyn.
Köyden vyyhteen yhteen tyyliin olkilyhteen,
keulaan ahdan.

Purren pukkaan veden syliin,
astun kyytiin, syötin syötän pyyntiin;
alan soutaa yli aavan unikyliin.

10.08.2008 - 09:22

No:37 ASTUN TAiKAAN

Astun taikaan myöhäisehtoon,
saavun kurun suojaan, palaan muinaisaikaan;
hiivin hiljaa kuiskailevaan koivulehtoon, levon tuojaan.
Käännän päätä puoleen taikka toiseen - tutkin,
en tiedä syytä moiseen.

Solaan ahtaan kahden jylhän pahtaan kasaan puita,
sysin syrjään alkukesän paistuneita kuita,
ootan uutta nousevaa.

Veistän sytön, isken kipinän ja kuulen pian ritinän
kun liekki ahmii - puita kuumaan kitaan kahmii.
Syttyy rovio ja pian palaa koko kokko,
synnyttävi tuokiossa nuotion ja taian hehkun.
Ja savu leijuu. Se leikkii, keikkuu, pyörteilee ja liihottaa,
sen tuoksu kiihottaa
kun pienen pieni ohut haiku kieppuu, liekkuu,
tuo aistiin sadan vuoden syyvyyden
ja muistot joita tiedä edes muistaneensa ihminen.

Pistää syrjäsilmään musta kalvo kaltion
otan pannun, viisi askelta ja koukkaan vettä.

Tuli räiskyy, läiskyy, humisee ja paukkaa,
mieli laukkaa elokuisen yön, luomipari valumistaan valuu.
Purkaa nokka nokipannun aromiaan yksin mustaan yöhön.

Hehkuu hiilet, kekäleet, tunnelma ja henki,
on hämäräinen aukee, raukee ilmapiiri, pysähtynyt viiri.
Soutaa väsähtänyt Satumaata kohden.

Loimu kelon poistaa turhan pelon jos se jossain piilee,
lämmittää ja loistaa jos on ilta viilee.

12.08.2008 - 06:37

No:38 METSOKUKKO

Roikkuu oksast' aihkin,
luppo tukko, tumman harmaan musta.
Valon mukaan väri vaihtuu,
katseen mukaan lihoo, laihtuu,
tuulen mukaan liehuu, leyhyy.

Kulkee alta ukko, latvas' istuu metsokukko,
nokas' tuhti neulastukko.
Ympärillä taaja laaja aava,
naamionaan naava, valuva kuin laava,
ettei tule päähän haava,
jos sattuu ukkokuoma siipiveikon huomaan,
homenokan, wanhan peikon
ja tuonen luodin suomaan sivuun punertavan luomen.

Jää koittamatta silloin kukon huomen.

On ukol' aina sama kaava, saaliin saava.
Verkallensa liikkuu, puusta puulle kiikkuu,
hissukasti hiipii, mättään yli kiipii, ruohoo ylleen riipii,
räpyttelee siipii tapaan metson akan.

Maassa mataa madon tapaan,
väliin määkii niin kuin lammas, puree toinen toista hammas.
Kuuntelee ja odottaa, polvillensa pudottaa,
ryömii raavas mies kuin lapsi, tartuu oksaan hapsi.
Heilumaan jää viriin.

Rautaa pitkin sihtaa, hymyyn kaartuu huuli.
Jäitpä metsokukko liriin.
Laukausta pihtaa...

13.08.2008 - 06:47

No:39 NiUKOiN TiUKOiN LiiKKEiN

Selkään tuulen puuskan astun lailla kuivan uivan lastun,
enkä pelkää lainkaan minkä kyydin alle sainkaan.
Lennän läpi tihkusateen - yltä päätä kastun,
riemuissani hihkun hyvää tuulta.

Kunnes vihdoin tyydyn, vilusta jo hyydyn,
märissäni ryydyn, sanan nuivan pisaroille sanon,
heti perään anon; elkää enää vettä mulle suoko.

Lakkaamatta satamasta lakkaa sade, siitä kiitän,
häilyy pilven häivä, paistaa kaunis päivä,
ja sinne tänne liidän yli kurun.
Kaiken maisen surun kiitäissäni kampeen lampeen,
siis yhä kepenen, kun heitän siihen viimeisenkin hepenen,
ja ujon häpeen peitän irtonaiseen iltalehteen.

Niinpä pian tuntureiden yllä kiidän kohta taivaanpiiriin,
vältän vaivoin, niukoin tiukoin liikkein,
törmäämästä vastaan takaperin liihottavaan tuuliviiriin.

Kun alas silmään,
täyteläinen rinne punaisena puolukoista kypsyy.
Katson aavaa uinuvaista maata,
ymmärrän sen valmistuvan syksyyn.

Leijun päälle kallaan ja toista rintaa alas,
on siellä palas mi' takas maahan viettää.
Haju savun johtaa kohtaan jossa hohtaa
lämpö hulluu liitelijää ohtaan.

Mut' vire kumman tumma on kaiken nähdyn summa
ja hämärä kun ylle ehtii,
syöksyn suojaan koivunlehtiin.

14.08.2008 - 04:34

No:40 VETO

Raskas jalka astuu kuolpunan palasta,
jalasta tihkuu hiki kuin sulava piki.
Kypsyttää piinatun lihan niin helläksi,
että jokainen askel on kipua.
Takana kolmen poronkuseman Räkkäjänkä.

Nyt mennään sisulla, käyttäen sinniä vipuna.
Voimalla vihan. Silmissä iskee hehkuva kipuna.

Sisu on sitä, että kieltäytyy kuolemasta - perkele,
vaikka on täysin valmis siihen.

Nyt ei vaan jouda,
kantamus on saatava perille saakka.
Ottaa jo päähän tää joutava taakka,
mutta kun piti mennä sanomaan,
kehumaan ja vetoa anomaan.
Kahlon tuon matalan lompolon poikki suoraan,
helpottaa koivissa hetkeksi saatana!

Niin astuu siinä sinnikko mies,
karvanen kun piru ja lemuaa hielle tielle asti.
Selässä perässä seuraa tappava lasti.
Miehisen miehen raaka kesyttäjä.
Ilman viilekkeitä, käsien varassa.
Puristaa mehut niin tiukkaan,
että nahkasta saa leijan ja hiestä pierun.
Hirret pilkottavat puiden raosta. PERiLLÄ!

Jysäyttää kuuden leiviskän säkin maahan ja sanoo:
Tänne se tonni,
sulla se olikin nyt semmonen onni että hävisit.
Raha on ikuista, vain taskut vaihtuvat.

16.08.2008 - 05:18

<<< edellinen... ...seuraava >>>
<<< kirjahyllyyn... ...Bloggeriin >>>

Kiitokset ja moitteet

Copyright Harmaasusi © 2oo8. harmaasusi.com on rek.dom.nim.
Kaikki oikeuvet met pijätämmä heti tavoittaissa.
Ynnä riijat ratkasemma iNARissa, Kaamasjoen penkalla, käräjäkivillä.
Leukulla tahi kirvhellä.
Sathen sattuessa katomma koko homman Kievarin laavulla,
hee - sekin on iNARin kinkerpiirissä