YÖTÖN YÖ - Harmaasusi unen ja valveen rajatilassa
edellinen... ...seuraava
No:41 VESiSELVÄ KUiKKA
Hiljainen tyyntynyt ehtoo tummuvan elokuun illan,
kaltion yli kuutamo kurottaa hopeisen sillan
ilman ympäristöministerin lupaa.
Selvinpäin huutaa kuikka
ja kurjet kuittaavat jossakin aavalla.
Sitä on kaira.
Tarkka korva erottaa nuotion rätinän.
Nokka siivilöi tervaksen tuoksun,
yksilöi käristyvän makkaran, kahvin ja hikisen raadon.
Nuokkuva silmä sekoittaa leijuvan savun,
jängältä lipuvan autereen ja kaltion huurun puuroksi.
Yksinäinen joutilas leyhähdys kiertelee wanhoja puita,
osuu haapaan, värisyttää hetken lehtiä, poistuu
ja ehtyvä valo tekee yölle tilaa.
Hämäräinen kuun katve.
Peikkometsässä haamuoksasta häilyy mörkönä luppo,
aaveena toisesta taipuva haituva vaipuu maahan.
Kuin jouhi hevosen hännästä lainattu,
tai kelon kylkeen liimattu karjun harjas,
kuin harlikkamiehellä leuassa haiventuppo,
tahi hippisen kukkainen hius.
Kaikki yhtä ja samaa luppoa.
Ja maassa vaalea rahiseva jäkälämatto
on aamulla kasteessa vaiti.
19.08.2008 - 07:27
No:42 SAUVOJA
Sauvoja sauvoo vastavirtaan,
neuvoja neuvoo toinen veijari - partaalla.
Seiväs on silläkin käissä.
Kuin parhaissa häissä ja ympäripäissään.
Mielellä hartaalla.
Siinä sauvojaa mallaa,
lysyyn ahteella nurmikon tallaa,
hyvä kun pystyssä vaivoin pysyy.
Neuvoa välillä itsekkin kysyy ja koskeen huutaa,
kangilla huitoo, huiskuttaa luutaan.
Aukoo ammolleen suutaan.
Sanoilla auttaa kaveria mäissä.
Päissään osuttaa akanvirtaan.
Ei satu moinen sauvojan pirtaan.
Sauvojan sielu kiukusta mustuu, otsakin kostuu,
kun leppä suonissa kiehuu ja riehuu,
rinnassa hillitön myrsky sykkii
kun pohjaa sauvoin turhaa tökkii.
Matka ei jatku, haaksi ei nouse.
Rauma on wahva ja voimat on loppu.
Loppuu hoppu ja ahteelle kosken laskee kesken reissun.
Vihaksi pistää ja nousee tukkaan,
kiukuissaan virtaan venosen pukkaa.
Sauvoimen kentään pätkiksi hakkaa
ja venhon perään vuokseen nakkaa.
Haukkuu syytöntä naapurin akkaa,
joka telttaa pakkaa.
20.08.2008 - 04:31
No:43 iHMiNEN
Keskeneräinen,
aina monimuotoinen,
usein laajakatseinen.
Välistä epäsuhtainen, jopa outo.
Sanoo olevansa kaveri,
nousuhumalassa HYVÄ KAVERI.
Mutta avoin ja hetkittäin epäkypsä,
jotenkin epätäydellinen tai niukka.
Osin päättämätön, aika ajoin puolinainen,
toisinaan puuttellinen,
kuin puolivalmis, ratkaisematon yhtälö.
Joskus keskentekoinen,
sanoisinko - ajoittain vajanainen.
Puolittainen,
silloin tällöin puolinainen,
välistä vajaa.
Ja uudelleen: Keskeneräinen.
Keskeneräinen on ihminen vielä
kun on sillä tiellä,
että elintilaansa tuhoaa
ja naapureilleen uhoaa.
21.08.2008 - 07:54
No:44 HANHESTUS
Sataa, mataa aika,
lipuu yö vaan omaa rataa,
verkallensa hiipuu taika.
Usva raukee,
erottuvi laaja puuton aukee,
pilkottavi rimmin kyljes' toinen rimpi, toinen rimpi,
toinen rimpi, toinen rimpi - loputtomiin,
sinne minne silmä kantaa antaa.
Suo on täysin impi,
koskematon, astumaton.
Syövereitä täynnä.
Jo rusoon puhkee taivaanpiiri,
kiipee mäntyyn metsähiiri; koittaa pian aamu.
Sänkinen on haamu miehen;
jok' ruohikossa makaa,
yllään maastorankinen.
Aseen lataa, ei jätä mitään puolitiehen,
vaikk' linnuista ei ääntä vielä kuulu.
Urkkonevan takaa.
Ei mieti ajantajuu, luomet alas vajuu, aika kuluu
ja hiljallensa tihuuttelee vettä,
Yksinäinen kurki huutaa jossain suolla - enne!
Huuli kieltä maistelee kun jahti polttaa mieltä.
No nyt ne tulee, matalalla lujaa, pitkin Urkko-ojaa,
LAUKAUS! Ja sitten lyhyt kuolema.
Rinta maastotakin alla kohoo. Veri paahtaa kahtasataa.
Kiihko yhä uhoo.
23.08.2008 - 06:27
No:45 WERKON LASKU
Onnelliset, ukko sekä akka.
pienessä tuvassa, mitättömässä lahdessa,
vähäpätöisellä, jonniinjoutavalla järvellä.
Jo viikko ilman tyhjänpäiväistä riitaa ja toraa.
Sijaan vesi- ja esileikkejä, lirkutusta, sirkutusta.
Lempeä eestä ja takaa, päälle nokipannusta kahvia.
Tuoreita vesirinkeleitä voilla ja kinkkusiivuilla.
Vihreitä naapureita vastarannalla.
Pieksämisen ääniä, ähkäisyjä kauas järven selälle,
yksinäisen melojan hätääntyneisiin korviin.
Vastan läiskettä, puuskutusta ja huokailua.
Ärtsyn kiukaan sihahduksia.
Punakoita vartaloita pulikoimassa laiturin päässä.
Hikoilua saunan lauteilla raukeina yrttihauteilla.
Elämä on valmis kun se on.
Mustakylkinen wanha weneenraato rannassa
pistää tämän tästä ukon silmään; ei irti päästä,
houkuttaa, koukuttaa, loukuttaa.
Oksasta roikkuva havas suorastaan tukkii käteen.
Anoo hyväilyjä, lykkää himon ja polteen mieleen
ja pyytää nostamaan itsensä tuhdolle.
Viereen vaimon hyllyvän pyllyn.
Peli on menetetty, paula joka reunustaa liinaa,
kiertyy humeettiin pyydyksen lailla. Kiikissä ollaan.
On lähdettävä laskemaan verkot. Ja arpa on heitetty.
Kuin oppikirjasta, mutkalla taatusti verkkojata,
varmaa kun akka on airoissa.
Sitä ei kuunaan opi. Soutamaan oikein.
Ensin toru, siitä tora ja sitten riita, lopuksi poru.
Valmis on loru ja viikon ristissä akalta jalat.
On riskinsä werkon laskussa.
24.08.2008 - 05:31
edellinen... ...seuraava
kirjahyllyyn... ...Bloggeriin
Kiitokset ja moitteet
Copyright Harmaasusi © 2oo8. harmaasusi.com on rek.dom.nim.
Kaikki oikeuvet met pijätämmä heti tavoittaissa.
Ynnä riijat ratkasemma iNARissa, Kaamasjoen penkalla, käräjäkivillä.
Leukulla tahi kirvhellä.
Sathen sattuessa katomma koko homman Kievarin laavulla,
hee - sekin on iNARin kinkerpiirissä
webdesign 2006-8 © Oh-show-tah Ho'ne-ne Inc.