Virsiä kaamoksessa ajalla 2.12.08

Viimeisin voitelu 11.01.2009 08:04:22 updateD
N=69º6'9'' E=27º12'12''

Kaamos - skábma kestää tällä leveyspiirillä,
eli Inarin Kaamasessa, 41 vuorokautta

Tämä on nyt sitten tässä. 27 tuntemusta.
Lukija tulkitkoon itsessään niitä
ja sillä hyvä.

TOiNEN PÄiVÄ ON ENSiMMÄiNEN PÄiVÄ

Lempo soikoon!
Juuri kun olen suutelemassa sammakkoa
ja puoli valtakuntaa on jo lähes hyppysissäni...

Erotan rasahduksen makeimman unen aikaan.
Tuo warhainen havahtuminen aamukoissa
siirtää toviksi ajatuksen alkavaan kaamoksen taikaan.

Sitten mahalaukku toivottaa huomenta ullakolle.

Mikäpä siinä, ylösnousu, venyttely
ja tassut permannolle.

Tuokiossa tirisee kuohittu sika voissa,
tuomittu turmaksi kurjaksi tuo ihana silava,
kilot pyöristävä, rypyt silottava ihmeaine,
joka nostaa mieleen elon ilot,
ja sysää synkeän syöverin - ilon pyövelin syvälle,
syteen syrjään. Yksinään kyteen.

Pian nautin lumotusta, loihditusta hetkestä
ja hymykuopat,
ne kaivautuvat syvemmälle poskiin kuin koskaan.

Kaamos saa tulla. Ja olla niin kuin lystää.
Minä juon nyt kahvia.

Herätän tänään puolenpäivän aikaan liekin,
annan sille riekon höyhenen, hirvaan kuuta,
vaatimen karvaa ja tammukan pyrstön.

Siinä kaikki, muuta en tee, laskeudun kaamokseen.

KOLMANNEN KORVAPUUSTi

Pesin käteni viime tipassa, yhdennellätoista hetkellä.
Käteen ei olisi jäänyt höykäsen pölähdystäkään.
Istuin kuppilassa.

Luvattiin kaikki. Maat ja mannut, osuus onnesta.
Kaikkea vähintään väkitukku, takkavitallinen ainakin.
Pyydettin sen seitsemän kertaa. Ellei kahdeksankin.

Kaikki tyynni. Sanottiin: "Vedetään nyt!"
- Yhtäköyttäkö?
- Yhtäköyttä!

Yritin päästä pälkähästä,
vilkuilin hät'hätää, eeskahtaalle, läpeensä tyhjää.
Käsitin että pitkässä juoksussa
siitä ei tule hullua hurskaampaa.

Toivotin lykkyä pyttyyyn, vastasin ei.
Otin härkää sarvista ja lisäsin vettä myllyyn,
tarjosin taarikierroksen, olivat mukiinmeneviä.
Siinä sitten istuivat peräkanaa, nyreinä,
kylkimyyryä, kuin kontiainen ja supiainen.

Lasin ryystin tyystin tyhjäksi.
Suodatinkahvi oli samanlaista kuin aina - myrkkyä.
Kaarsin pois tie sonnalla, sivu ryöppyä, puolijuoksua.

Tässä kaikki pähkinän kuoressa.
Olisi tullut tupen rapina,
koska jäljet näyttivät johtavan sylttytehtaalle.

NARKiSSOKSEN KiiMASSA

.Ristit tippuvat jo mustakaapuin temppeleistä.
Roikkuvat hirtettyjen lailla torin partaalla pyhät arvot.

Tomppeleista täyttyvät tornit kuuta kurkottavain.
Varisevat liitokset, rapistuvat rappaukset.
Repeävät liitot esirippuin tavoin.
Ihmisarvon mitta on kulutus.

Kuumeisesti, Narkissoksen kiimassa,
valmistautuvat narrit juhlimaan isäins' maata.
Pyyhkivät saastuneet kouransa frakkiensa helmoihin
ja viittain liepeisiin.
Humetiissa hehkuu tulisena kekäleenä himo;
nähtävä - minut on nähtävä, minut on nähtävä.

Kimmeltäväin kristallikruunuin alla,
sirkuksen areenalla tehdään suurimmat sankarteot.
Urheimmista parhaat, valiot puolisoineen,
kilisevät vuohilauman lailla mitaleineen.
Polkevat nälkäisten leipäjonot jalkoihinsa.
Valsin tahtiin hyökätään puolustamaan itseä kansalta.

Sortuvat kai pian pyhätöt
ja lehdot sankar'vainain.

Häpeästä.
Kaik' turhaa uhri oli.

On isäin maille astumassa vieras saapas.

TAVALLiNEN AAMU

Housuja ylleni hämyssä ahdan, haraan tukkaa.
Löydy ei yhtä raitasukkaa peittämään paljasta nilkkaa.

Se vaivaa jos tyhjää koria tyhjää kaivaa.
Siis nyhjää silkkaa tyhjää, kiirettä pilkkaa.

Kas, siinä se - jalassa valmiina jo, kenkää vailla
ja näyttää kuin silmää mulle iskee, mokoma töppönen.

Sormella heristän, sen saappaalla ilkkumasta eristän.
Pahoja sanoja ilmaan viskon nurin niskon,
samalla saapasta jalkaani toistakin kiskon.

Kohta palttoota päälle survon,
liinan olalle heitän,
sillä avoimen kaulani peitän.
Vielä lakkia laitan
ja pian,
kaamoksen aamussa tarvon.

Ulkoilen, koiruja mulkoilen, sen ainakin niille mahdan.

Ne lumessa kyntävät, ryntäävät,
porojen perään töytäävät,
mieltäni hiertävät.

Minua kiertävät, lisää jälkiä löytävät.
On tavallinen kaamoksen aamu.

PAKKASEHTOO

Päivien kimallus on vajonnut jo varhain vaarojen taitse
valkoisten, aavojen jänkien syliin.
Käkkärien aihkien lakkoja lipoen.

Wiimeisten,
sevästä törröttävien sänkien yli hipoen
se on vaipunut taivaanpiirien taakse,
Antarktiksen yöttömään yöhön.

On ehtoo parhain lähes keskellä päivää,
sitten jo hämärä vyöryy hiljeneviin kyliin.

Hiipii pimeys.

Laskeutuu ihmisten syliin kysymättä.
Yö alkaa ennen illallista,
juuri ja juuri ehtii syödä ennen talviunta.

Ei sille kukaan mitään mahda.
Ei virkamies, ei poliisi.
Ei se pane hanttiin, se vaan tulee.
Ei ole valitusoikeutta kellään.

Kellertävät katuvalot roikkuvat harvojen kulkijain yllä.
Jos niitä ei katso, niitä ei hevillä huomaa.

Utuinen matta imee kaiken metelin muminaksi.

SEURAAVA SIVU

TÄSTÄ Takaisin Bloggeriin

Takaisin kirjahyllyyn TÄSTÄ

TÄSTÄ Takaisin Vuodatukseen

Copyright Harmaasusi © 2oo8. harmaasusi.com on rek.dom.nim.
Kaikki oikeuvet met pijätämmä heti tavoittaissa.
Ynnä riijat ratkasemma iNARissa, Kaamasjoen penkalla, käräjäkivillä.
Leukulla tahi kirvhellä.
Sathen sattuessa katomma koko homman Kievarin laavulla,
hee - sekin on iNARin kinkerpiirissä