Sivu 3. Virsiä kaamoksessa ajalla 2.12.08

EDELLINEN - SEURAAVA

JOS HUOMiNEN TULEE

Tuli lounatuuli ja mustanmetsän taika.
Puolentalven lumet ehti sataa
ja yhdessä yössä leuto henkäys pyyhkäisi ne maahan.
Ravisteli oksat tummiksi rangoiksi valkeaan taustaan.

Tallaan neulasilla höystettyä lumiuntuvaa.
Polanteen peittämä palas narskuu anturoiden alla.

Sinisten puiden takaa luoteessa lymyy jättikuu,
tuntuu kuin se putoaa päälleni,
kurkotan ja hipaisen sitä sormenpäällä - lämmin.
Olen hämilläni siimeisessä hämyssä.

Myöhäisessä kaakossa kiilottava aamunkoi
koittaa todistella pohjoisen yllä kaartuvalle yölle
olevansa ajoissa paikalla.
Että täällä ollaan
ja täältä tullaan kun aika on.

Siinä on kaamoksen lyyrinen taika
se tulee, alkaa ja loppuu ilman hoppuu.

Jo kiilottaa taivaiden tyvessä warhainen rusko
Nyt mitataan usko - tuleeko huominen.

Minulle tulee astuessa lämmin.

PITKÄ YÖ

Kultainen kehräni on ehättänyt pesäänsä.
Taite uuteen aurinkovuoteen on huomenessa,
mutta kansan taivastenvaltakunta on tavarassa,
jota haalitaan hikihatussa ja pannaan jakoon
vasta muutaman tovin päästä.

Esi-isiltä anastetussa juhlassa.
Mustanlumen talvena.

Peltipailakan kirkaisu arktisen hysterian syöveriin
vajoaa hiljaisuuden pimeään.
Aina on tilaa vielä yhdelle lyhdylle täman yön
hämärässä siimeksessä. Wiimeisessä.
Jossa ainoa valo puuntaa tuliketun hännän
sipaistessa loimun linnunrataan
taivaanrantoja pitkin juostessaan.

Täällä lunta sentään on,
vaikkei enää tuulen kurittamissa puissa.
On kestettävä pitkälle kevään hankikannolle,
valoon heijastuksiin saakka,
siihen kuni taivas tyhjentää viimeisetkin varastonsa.

Siitä nousee hurma,
uusi lumi on wanhan surma.

Kevään odotuksen, uuden elämän tila ja tola,
paljastuu pikkuhiljaa sulavien nietosten alta.

SUKSi Ei LUiSTA

Mitä tekee korppi, yksinkertainen?
Lämpimän paskan ruikkaa liipatulle hiihtoladulle.
Yli lentäissään.
Villin Pohjolan ohjeistus puuttuu.

Kun moniosaaja viihteellä hiihtää posottaa
ja osottaa suksensa pohjan siihen,
ollaan syvällä tragediassa.

Kellopeli ELÄMYSMATKA.

Elämän sisältöön astuu draama.
Useimmat haluavat katsoa sitä, eivät osallistua.
Ollaan pulassa, siitä ei selvitä. Suksi ei luista.
Vaarana on uupua, jäädä metsään.
Paniikkinappula hehkuu silmissä.

Painallus.
Jumalattomalla jytinällä ronksuttaa kopteri paikalle,
punapukuinen ukko ryntää kylkimyyryssä, kyyryssä,
nyyhkäisee, pyyhkäisee suksen
ja toivottaa hyvää matkaa.
Pelastus.

Elämys on naimahaluinen hirvas.
Kuusessa ollaan herkästi, siitä on pääseminen.
Lapin luonto on kaunis ja arvaamaton.

NEROPATTiEN RUNSAUDEN PULA

Maailma alkaa olla täynnäns' neropatteja.
Niistä on tunkua.

Nyt tarvitaan yksinkertaisia ihmisiä kuuntelemaan
monimutkaisia asioita,
mutta yksinkertaisista on puute.
Tavara ei käy kaupaksi. OSTAKAA!

Paikkoja avoinna:
Hölmöille, höperöille höppänöille, ääliöille,
hupsuille houkille ja moukille. OSTAKAA!

Ihmiset on täyttyneet.
Kun löytyisi jostakin tyhjiä ihmisiä! OSTAKAA!
Kaupustelijat pelastuisivat edes.

Paikkoja auki!
Tulvillaan pöhköille, pöljille, pölvästeille,
taulapäille, tolloille ja tolvanoille. OSTAKAA!
Kutka puuttuvat, enpä äkkääkkään!
Päätän tähän.

Kaamos - kauhea pelottava kaamos pohjaa polkua.
Se on uuden elämän alkua.
Sielläkin missä ei ole kaamosta.

Kun milloin ehtii.
Kun puihin pukkaa lehtii.

PUHALTELEE, MUUTEN TYYNTÄ

Wyöryvi ohitse kynsiään hioen, huuliaan lipoen
pohjoisten piirien tuikea, ankara myrsky ja tyrsky.

Aavojen jänkien ylitse sivaltaa vihaisesti,
lepattaa harmaan kulkijan kauhtunut peski.
On ennustukset tällä säälle - taivas putoo päälle.
Vaik'on pakkanen lauhtunut.

Nurkkia raastaa,
haastaa jokaisen ulos kurkkaavan raadon,
tekee rantteella kaadon jos menee.
Pukkaa pitkin poikin pihaa ukkoakkarukkaa.

Paiskoo uksia, viskoo suksia, kiskoo hiuksista oksia.
Kaivaa - puree, nirhaa, vaivaa,
viilaa, siilaa, eläväistä kurillansa piinaa.

Kokemus on rankka,
katto ryskyy, hiukset nousee pystyyn.
Silmät kiertää linnunrataa,
sielu pitkin permantoa mataa.
Pöllyy sekavana lieden tuhka, leijuu yllä tuhon uhka.

Herää uhma.
Lähes elotonna turvapaikan löytää,
muuan liki pirtin wankkaa kelopöytää.

Wiimoin koittaa aamu kalpeena.
Kuin haamu joku raasu porstuassa koikkuu.
Uksi saranoillaan roikkuu,
ulkona on kaikki tyynni, jossain itkee poikkinainen suksi.
Piha tasainen kuin meri,
tyyntyy vihdoin kiertämästä säikky veri.

EDELLINEN - SEURAAVA

TÄSTÄ Takaisin Bloggeriin

Takaisin kirjahyllyyn TÄSTÄ

TÄSTÄ Takaisin Vuodatukseen

Copyright Harmaasusi © 2oo8. harmaasusi.com on rek.dom.nim.
Kaikki oikeuvet met pijätämmä heti tavoittaissa.
Ynnä riijat ratkasemma iNARissa, Kaamasjoen penkalla, käräjäkivillä.
Leukulla tahi kirvhellä.
Sathen sattuessa katomma koko homman Kievarin laavulla,
hee - sekin on iNARin kinkerpiirissä