Sattui muutamana aamuna taas niin, että pysähdyin
kannonnokkaan odottelemaan assistentin ees'ottamuksia
myyrän tai sopulin suhteen.
Silläkin onnetto
malla näyttää tänä syksynä olevan valinnan
vaikeuk
sia inimisten tapaan. Runsauden pula.

Mieleen palautui muinaiset myytit eri maailmojen,
eri
kansojen kertomina.
Jotenkin myytit ovat aina kiehto
neet mieltäni.
Ei niinkään pelkkänä tarinana, vaan usein
sillä ajatuksella,
että niissä saattaa piillä viestejä mui
naisuudesta.

Ei kenenkään erityisesti lähettämänä salasanomana,
vaan ihan vain siksi,
että joku on voinut tulkita ker
tomusta tahtomattaan
tahi tahallisesti väärin.


Ja sitten tällainen asia on jäänyt historiaan ehkäpä
jopa liki tieteellisenä arvona olemaan, voimaan, elämään.
Tällaisesta voi olla monenlaisia seurauksia
ja
hyvinkin pitkällä ajanjaksolla.

Toki tarinatkin menettelevät, mutta kun niitä riittävästi lueksii,
niin väistämättä alkaa vallata tunne niiden kaukai
sesta,
muinaisesta, ehkä jopa yhteisestä alkuperästä.

Tähän viittaa mm. v. 1989 ilmestynyt Mikko Olluksenkin
kirja Väinämöisen juuret. Suosittelen hyvin runsaasti.

PAiKOiLLANNE, VALMiiNA...


Lähtökohta myyttien tutkimiseen,
ennen kaikkea
niiden tulkitsemiseen,
on lähes kaikilla tahoilla sa
manarvoinen.
Ellei kirjoitettua tahi kuvattua doku
menttia ole olemassa,
taikka myyttiin suoranai
sesti liittyvää arkeologista materiaalia,
niin kaikki
tutkijat, maallikoista professoreihin
ovat samalla speku
laatioviivalla.

Ilman muuta professorit ovat sosiaalisella arvovallallaan
ja ns. oppineisuudellaan vahvempia saamaan myyttien tulkinnat
(spekulaatiot) ensin esille.
Paremmin esille ja sit
temmin helpommin hyväksytyksikin.

Kuten jo edellä mainitsin asialla on kuitenkin laitansa.
Tietyt reunaehdot rajaavat asiaa,
tutkipa ja selittipä
niitä kuka tahansa.

Kun asialla ei ole hengissä olevaa silminnökijää,
eikä
ilmiö/myytti mahdu matemaattis-luonnontieteellisen,
loogisen todistelun piiriin, niin sillä mittarilla mitaten
kaikki selitykset ja tulkkinnat ovat saman arvoisia.

Voi huoletta sanoa, että ihmeitä ei ole,
ei ole ollutkaan koskaan.
On vain asioita
joita ei vielä osata selittää.

TiETEEN  JULMA  ALTTARi


Joissakin tapauksissa joku toinen ajatteleva
taho on jälkikäteen osoittanut jonkun myytin
aivan toiseksi paremmalla argumentoinnillaan.
Olematta silti itsekkään varma todistelunsa oikeellisuudesta.

Mutta onpa vaan samalla herättänyt kiivaan tieteellis-
tunteellisen kohun, kinan ja toran aiheesta.
Muutama
vuosisata sitten vielä vainotuksi joutumisen uhallakin.

Tässäkin ajassa jonkun "liki" tieteelliseksi todistellun
myytin ns. harhaoppinen tulkinta saattaa sysätä uran
kovin arvaamattomille poluille,
sellaisten syövereiden
imuun jotka johtavat syrjäytymiseen,
aliarvostukseen,
vähättelyyn jopa pilkan ja ivan kohteeksi.

Tuossa mielessä tiedemaailma on raaka,
voidaan sanoa, jopa julma.

AHNEUDEN  FiLOSOFiA


Itse asiassa tämä myytti-ajatus putkahti esiin sen johdosta,
että kävin vast'ikään "filosofista"
keskustelua ahneudesta.
Ahneuden kuoleman
synnistä, sanovat mustakaavut.

Eipä meillä kovinkaan suurta erimielisyyttä aiheesta ollut,
eikä paljon vastaanväittämistäkään,
mutta jouduin omaa
näkökulmaani kuitenkin perustelemaan
etäisten myyttien
maailmasta saakka,
koska joskus varhemmin olin asiaa
jo
siltä kantilta akkiloinutja pohtinut.
Eloni auvoisina ja aute
reisina hetkinä.
Kuitenkaan mitään ylöspanematta.


Olen useaan otteeseen jälkikäteen kyllä kirjoittanut
ahneudesta ja maininnut ja sovittanut sitä mielisairauden
kategoriaan sen kummemmin perustelematta.

Nyt oli kerrankin tilaisuus selvittää perusteita
pitem
män kaavan kautta ja mukaan.

ONNELASTA  KURJUUDENLAAKSOON


Vaikka olenkin julkipakana, älyämättä sitä lainkaan hävetä,
ei se silti tarkoita etteikö arvoihini kuulu
myyttien kunnioitus.
Jopa luomiskertomuksenkin.

Omalla tavallaan.

Minun tulkintani vaan poikkeaa melko radikaalisti
mustakaapujen muinoin uusiksi käsikirjoittamasta
luomismyytistä ja pörhöttää lukijan niskavilloja.

Ja vaikka sillä tuskin nykyinimisen elonmenossa kovinkaan
suurta painoarvoa on,
niin silti luomiskertomus toimii luja
na siteenä,
yhdistävänä säikeenä, ihmisen moraaliin,
oli se
sitten millainen tahansa jonkun muun mielestä.

Joka tapauksessa lapsena humeettiin ympätty ns.
totuus pysyy kuin hitsattuna mielessä ja vaikuttaa
käyttäytymis-automaatin tavoin. Aina.
Joka tilantessa.

Moraalissa sinänsä ei ole mitään moitittavaa,
paitsi jos se on tieten tahtoin muokattu
mui
den tarkoituksia varten.

MYYTTiEN MUOKKAUS JA EDiTOiNTi


Ymmärrän oikeinkin hyvin että yksijumalaisuuden,
Monoteismin, kannattajien omien tarkoitusperien takia
luomisen myyttiä oli ehdoin tahdoin muokat
tava.
Kun muinaiset hallitsijat oivalsivat hallinnan

helpottuvan uskonnon avulla,
sitä yhäkin muokat
tiin vielä sopivammaksi,
myös maisen hallinnon tarkoitus
periin sopivaksi.

Nakkasivatpa muutamat hallitsijat muinoin oman jumalansa
jänkään ja sijoittivat itsensä turhia kursailematta
jumalan
sa paikalle.

Sehän nyt ei ole maailmassa ensimmäinen kerta.
Eikä varsinkaan mikään ihme.
Myytejä on muu
teltu pitkin historiaamme, eeskahtaalle,
keksit
ty jopa kokonaan uusia
ja ajettu sisään kuin kär
mettä pyssyyn,
joskus onnistuen, joskus epäon
nistuen.

Itse olen editoinut muinaista luomisen myyttiä,
luomiskertomusta,
yhä lisääntyvään ahneuden
ilmentymään perustellen.

Koskapa muussa eläinkunnassa ei ahneutta samassa
muodossa esiinny kuin inimisillä,
ainoastaan vaistona
jotakin saman suuntaista toimintaa,
niin hyvin yksin
kertaisesti,
tähän nykygeenitegnologiaan perustuen
epäilen ja samalla väitän,
että ahneuden perussyynä
on taannoin tapahtunut geenivirhe
ja sen jalostumi
nen sattumien summana.

Myyteissä,
etenkin luomiskertomuksessa se vastaisi sitä
kohtaa,
sitä hetkeä, missä Aatami tekee kohtalokkaan
virheen.
Hankkii ikuisen tuomion jälkeläisille. 
Ja karkoi
tetaan hiiteen paratiisista akkoineen ja pentuineen.

No näinhän se ei tietenkään voi mennä ja edetä
kuten se em. tarinassa kerrotaan
ilman perus
teellisempaa selitystä.
Pohjaksi oikean ja vää
rän tiedon hallintaan.

Luomiskertomukseen selvästikkin jälkikäteen ympätty
jekku hyvän- sekä pahantiedonpuusta on selvääkin selvempi
symbolinen viesti.
Manipulaatiota, propagandaa,

jo ennen kuin Göbbels meni ja keksi sen uudelleen.

Viesti siitä,
että on olemassa korkeampi voima kuin tavallinen,

alaston iniminen.
Semmoinen joka tietää ja hallitsee oikean ja
väärän.
Käytettäköön siitä nyt vaikka nimeä Jumala.
Tai vaikka
Hitler, Stalin, Bush tai Häkämies.
Kaikki em. tiesivät/tietävät
oikean ja väärän
paremmin kuin rupusakki.


Todellisuudessa, käytännössä tuon Jumalan takana
ja taustalla piileksi
aivan tavallinen maallinen mesta
ri,
joka vaan oli muita älykkäämpi
ja tiesi että oma
uskottavuus ei ole niin vankka
kuin jonkun oudohkon,

joka täyttää yliluonnolliselta vaikuttavia kriteereitä:
On näkymätön, tietää kaiken, rankaisee,
erottaa oi
kean ja väärän, määrää kaikesta maanpäällä.

Tuohon aikaan,
kun luomisenmyyttiä sorvattiin
jo täyttähäkää valtakirjaksi,
ei vielä edes haa
veiltu kirjoitustaidosta,
lukutaidosta puhumat
takaan.

Kun nyt otammme vertailukohdaksi nykyinimisen
ja sille
menemme suoraapäätä kertomaan moista,
niin se nauraa
meidät pihalle.
Sen lähes jokainen myöntää.


Toisaalta -
nykyinen "jumala" onkin huomattavsti
vaikeampi tunnistaa -
vaikka se saa inimisen käyt
täytymään suurinpiirtein niin
kuin on toivottavaa.


iNiMiNEN ON LUOMAKUNNAN KRUUNU


Tässä vaiheessa muistutan, oikeastaan painotan,
että me inimiset olemme todistelleet vuosisatoja,
että ketkään muut luomakunnan edustajat eivät voi,
eivätkä pysty ajattelemaan
ja siksi iniminen
on luomakunnan "kruunu" ja kuningas.
Ylimmäinen
herra ja hidalgo.

Juuri tuo ajattelun kyky
ja taito tekee meistä muka
parempia kuin muut elävät
ja antaa meille oikeuden
hallita ja määrätä
elämästä ja kuolemasta.


Nykyään tiedetään ja myönnetään jo,
että tuo ajattelun
antama kommunikaatiokyky
ja tekemisen taito luo perus
tan arvomaailmoille
jotka eivät perustu pelkkään lisään
tymiseen
ja geenien siirtoon.
Se taas mahdollistaa tunne-
elämän vivahteet
ja sitä kautta myös ahneudentunteen,
-janon,
tyydyttämättömän oman henkisen
ja yksilöllisen
tarpeen.

Tänäkään päivänä ei ole vielä selvää missä vaiheessa
iniminen tiedostaa tuon tunteen,
vai tiedostaako sitä
ollenkaan.
Osin se on vaistonvaraista,
geeniperinnön
aikaan saamaa toimintaa.
Halusipa tai ei. Osa persoo
naa.

Vaikka ahneutta ei suoranaisesti ihannoidakkaan,
pikemminkin päinvastoin,
sen tuottamat tulokset
ja näennäiset saavutukset
ovat usein ihailun ja
haaveiden kohde. Mittapuu ja tavoite.
Syrjemmälle jäävät ne haavat joita loputon,
sai
raalloinen ahneus viiltää väkijoukkojen mieliin
ja
ennen kaikkea, elinpiiriimme, maanpallonpintaan.

Aina tämä hallinto,
tämä muuhun luomakuntaan nähden
näennäinen ylivertaisuus
ei ole inimiselle ollut tyystin
vesiselvää.
Joskus siihen on tarvittu korkeampia voimia
avuksi.
Kenties vakuuttamaan ja luomaan uskoa siihen
että
inimisotus on omissa johtopäätöksissään osunut
oikeaan.

Nykyään lähes kaikki aikaa seuraavat inimiset tietävät
ja
ymmärtävät, että geenivirheet jalostuvat -
jos jalostuvat
yleensä,
siihenhän tarvitaan näet molempia sukupuolia -

jos kummallakin on samantyppinen mutaatio.
Se on se edellytys.

No tuo on mahdollista. Mitä suurempi määrä eläviä,
sitä suurempi mahdollisuus mutaatioille.
Yksinker
taista tilastomatematiikkaa.

Toisaalta mitä suurempi määrä inimisiä,
sitä suurempi
hajonta
ja kahden samanlaisen virheen kohtaaminen.

Yhtyminen siis ja jälkeläisten tuottaminen näyttäisi
tässä valossa olevan entistä suuremmalta osin
sattu
man varassa.

Tätä kohtaamattomuutta vastaan on olemassa todisteita.
Esim. eläinalbiinot ovat kohdanneet
ja on syntynyt albiino
jälkeläisiä.
Elikkä tältä pohjalta tarkastellen
jalostuminen
on mahdollista.

Sitä paitsi iniminen on jalostamisen vimmassaan luonut
kaikenmaailman keinotekoisia eläinhirviöitä
todistaak
seen jälkipolville jotakin erinomaista itsestään.

AHNE  MUTANTTi


Kun jätetään huomioimatta luomiskertomuksen aikajana
sekä se että inimiset olisivat voineet tietää
ja
ymmärtää geeni-mutaation,
(silloin ei tiedetty gee
neistä tuon taivallista)
niin pitkässä juoksussa luomi
sen myytti,
erityisesti sen paratiisista häätöosio on

hyvin voinut muokkautua alkuperäjuoneltaan kuvatunlaiseksi,
mutta ilman syntiä ja käärmettä.
Ne on siihen lisätty jälki
käteen, mausteeksi,
joidenkin etuja palvelemaan ja asemaa
pönkittämään.

Ahneuden jalostuminen loi epämukavan yhteisöelämän.
Tasapainoinen,
tasa-arvoinen elämäntapa hiipui ahneu
den lisääntyessä.
Paratiisi loppui, tilalle tuli epätäsa-
arvo, kurjuus, köyhyys.
Inimiskunnan taatusti ensimmäinen luokkajako.

Sanan varsinaisessa merkityksessä.
Inimisten paratiisi
ehtyi, loppui.
Tästä ei ole pitkäkään matka paratiisista
karkoitukseen,
"jonkun" virheen takia.
Jos sen haluaa
niin sanoa.

Geenimutaatiota puolustaa niiden aikojen varsin
vähäinen väkimäärä,
jolloin kohtaamiskynnys pie
nenee todistettavasti.
Kun eliminoidaan ajasta
vielä pois tapahtumahetki
(syntiinlankeemus)
ja
muutetaan se nykytieteen laskemaksi omaehtoiseksi,
luonnolliseksi, tiedostomattomaksi jalos
tumisajaksi,
niin puhutaan jo tuhansista vuosista,

vähintäänkin sadoista
ja samalla siis lukematto
mista inimissukupolvista.

Väkimäärän vähäisyyden takia tuolloin on pakosta
tapahtunut sisäsiittoisuutta,
vaikka sitä kuinka
olisikin älytty välttää.
Näillä johtopäätöksillä em.
jalostusprosessi on jopa tehostunut.

Siinä missä nykyinen mustakapujen luomiskertomus
muutamalla luomismyyttiin istutetulla, muokatulla
ja
sovitetulla sanalla kertoo koko paratiisista karkoituksen
ja sen tapahtuman syyn,
saattaa siteeksi olla
aitoa vain se itse prosessi,
rakenne, juoni.


Mutta muu on pelkästään väritystä mustakaapujen
omien tarkoitusperien hyväksi ja eteen.
Ja täytyy tunnustaa että hyvin on toiminut
ja toimii
edelleenkin.

MiNÄ OLEN OiKEASSA - SiNÄ VÄÄRÄSSÄ


Ken sitä ainoana oikeana totuutena pitää,
syyllistyy
vähintääkin muinaisten esi-isiemme herjaamiseen
ja
halveksuntaan.
Ehkä muinaisten inimisten tiedonsiir
tokyky hieman ontui,
mutta yritystä viestittää jota
kin tulevaisuuteen
kuitenkin on havaittavissa.


On pelkästään meidän nykypäivän inimisten syytä,
että emme osaa selittää luomisen myyttiä
ja alku
peräämme sellaisilla tosiasioilla jotka muuttaisivat
elämisen laadun sille tasolle
jota luonnon kestokyky
edellyttää.

Tavallisen inimisen on helpompi asettaa silmänsä kiinni
ja jättää totuudet kaivelematta.
Se tiedetään että
totuus satuttaa aina
ja siksi sen ilmituloa koetetaan
siirtää mahdollisimman paljon.



Vasta kun viimeinen puu on kaadettu.
Vasta kun viimeinen joki on padottu
Vasta kun viimeinen kala on pyydetty
Vasta silloin inimiset tajuavat ettei rahaa voi syödä.
Erään Cree-intiaanin ajatusta mukaellen.

                  Oh-show-tah hoi-nen-ne



<<<< Paluu kirjastoon
<<<< Paluu Vuodatukseen

Vastaväitteet, arvostelut,
kiperät kommentit & haistattelut:
iso.hukkamiumauharmaasusi.com