Pamfletti


Jänkhään ei tule H-kirjainta, se on huhua.
Ainoa oikea paikka mihin H-kirjaimen voi
lätkäistä huoletta on hevoinen.

Jänkään lähdön kaikki A&O on suunnittelu.
Toistan: suunnittelu.
Tästä ei voi laistaa jos humeetissa ei ole
vuosikausien kokemusta.



eli laapotit...
Aitoja mokkasiineja parempia ei olekkaan. Tähän päivään
mennessä ei ole keksitty vielä mitään sen vertaista,
ei lähellekkään.
Tässä liikkumisvälineessä on huomattava, että jos ne kastuvat,
niitä ei heitetä jalasta tauon aikana.
Niiden on kuivuttava liikkeessä.

Toiseksi paras vaihtoehto on kumisaapaspari,
testattu ja sovitettu, hiertämättömäksi astuttu.
Kantapään on oltava tyköistuva lonksumisen estämiseksi.




1 päivän matkaan:
½ kiloa metwurstia,  vyölle banaaneja alkumatkaa varten
ja vesipullo.

2 päivän matkaan:
1 kilo metwurstia, vyölle banaaneja alkumatkaa varten
ja vesipullo.

3 päivän matkaan:
1½ kiloa metwurstia, vyölle banaaneja alkumatkaa varten
ja vesipullo.

4 päivän matkaan:
2 kiloa metwurstia, vyölle banaaneja alkumatkaa varten
ja vesipullo.

5 päivän matkaan:
2½ kiloa metwurstia, vyölle banaaneja alkumatkaa varten
ja vesipullo.

Viidessä vuorokaudessa kalppii jo pitkälle, 100-150km.
Innosta riippuen.

Ai alkaa muka metwursti tympimään. No ei se vaan ala.
Heti kun iltapäivän puolla tulee nälkä,
tympiminen lakkaa äkisti kuin seinään, ihan tykkänään.
Metwursti tekee kauppansa ja taas jatkuu matka.

Ai ei terveellistä! Tämä ei ole kylpylämatka vaikka hiessä
saatetaankin kylpeä joku päivä. Tässä mennään A:sta B:n
omin voimin. Mahdollisimman edullisesti ja helpolla. Tämä
on laiskurin matka.

Toistaiseksi vielä suomalaista metwurstia voi verrata
intiaanien pemmikaaniin.
Metwursti kilo sisältää energiaa n. 4500Kcal.
Sillä kulkee pitkälle, hyvin pitkälle.
Juuri ennen matkaa kannattaa suorittaa parinpäivän
hiilihydraattitankkaus rukiilla ja banaaneilla.

Jos joku on erimieltä asiasta, tulkoon puheilleni.
Minä syön sen.




Jänkään lähtiessä mukaan ei oteta vesikanisteria,
kyllä  kuksa riittää.
Sekä 2 desin muovipullollinen siemenvettä.
Se vetää mangneetin tapaan jänkää tallustaissa kaltion,
lompolon tahi puron tykö.
Väistämättä.
Se on tapahtumaketju jolle ei löydy selitystä.
Se on osa Lapintaikaa.
Pullo toimii myös tunturissa, takuuvarmasti.

Tämä on helppo testata jättämällä ("unohtamalla")
siemenvesipullo leiriin tai siljolle.
Ei löydy juomista kuin haravoimalla koko jänkä.



Matkasauvan raahaaminen kannattaa jängässä!
Sanotaan mitä sanotaan.
Siitä on enemmän hyötyä kuin haittaa.
Se voi olla jängänreunalta poimittu kuiva ja harmaantunut näre,
tahi ohuehko petäjän riuku.

Aloita sen valmistaminen niin että, otat sitä ensin reilun pituisen pätkän.
Lyö kovaan maahan sitä päätä joka tulee olemaan maata vasten.
Leikkaa välillä rikkoutunut tai laho pois ja toista homma.
Kun alkaa näyttää, että kovapuu löytyy,
teippaa se roudarinteipillä lujaksi.
Silottele keklulla kädensija.

Jos haluat siitä pitempiaikaisen kaverin, jota esitellä kavereille,
kannattaa varata taskuun sopiva muovi- tai metalliputken pätkä
kärjen suojaksi.



Jänkään vain lyhyteräinen, tanakka ja tukevakahvainen
hiiliteräspuukko. Syvällä tupella.
Hiiliteräs siksi että sitä voi hätilassa teroittaa.

Kirkasteräisen puukon voi hukata jänkään jos vain ite haluaa.
Onpahan siinä arkeoloogeille päänvaivaa 1000 vuoden päästä.




Se vekotin on paradoksi.
Pieni on kevyt kantaa, mutta sillä ei tee mitään.
Se joka toimii, painaa niin saatanasti, ettei sitä ole järkevää kannella.
Oksasaha on kevyt ja tupessaan, halpakin ja kulkee vyöllä.
Ja sillä saa jo kunnon tulipuita pätkittyä alkuunsa.
Järki sanoo, että ota semmonen.




Jänkään ei sa öksyä, se tulee liian kalliiksi.
Paras keino öksymistapauksessa on siirtyä
ouvosta maasta tutunpaan ja sitten,
hopulla-hopulla kotiin.




Porot loppuvat jängän rajalle.
Jängällä on vain vaatimia, hirvaita ja vasoja.
Jutoja, vuoneloita ja urakoita. Ja sata muuta.
Joissakin erityistapauksissa nokipannusta voi löytyä kyllä poroja.
Jos osaa ostaa oikeaa kahvea.




Viina pitää olla mukana,
että saa ottaa kopsut kun on tauon paikka.
Juotavaksi sitä ei ole syytä kantaa.




Jänkään kannattaa matkustaa ja jängässä matkustaa lähinnä yksin
(alone, jos joku hevosnaamainen britti osautuu vahingossa tätä lukemaan).
Silloin voi kulkea likipitäin suoraan,
koska tarvitsee noudattaa vain omia ohjeita ja neuvoja.
Jos puoliso väenväkisin tukkii itsensä mukaan,
sen suu kannattaa teipata ilmastointiteipillä kiinni.
Tai suututtaa se mykkäkoulua käymään.

Mukana on suositeltavaa kuljettaa sisnan palaan kietaistuna
kolme (3) kiveä, valkoinen, punainen ja vihreä.
Kivet siksi, että jos sattuu astumaan rannioiden yhtymäkohtaan,
eikä osaa päättää kumpaa haaraa on lähdettävä astumaan.

Ongelma ratkaistaan seuraavalla tavalla:
1. Heitetään kengät pois jalasta.
Jängällä on aina purettava kengät pois jalasta tauon ajaksi.
Paitsi märät mokkasiinit.

2. Otetaan kuksalla kaltiosta vettä ja juodaan kylliksi.
Ei ahmien, ei holvaamalla. Sitten huuhdellaan naama. Nyt
on rauhoituttu, se on tämän riitin tarkoitus.

3. Kaivetaan sisna ja kivet jostakin hiijestä.

4. Levitetään se ja otetaan kivet käteen.

5. Sitten kysytään ääneen, ei siellä ketään ole kuulemassa,
menenkö vasempaan.

6. Varistetaan kivet kourasta sisnalle.

Jos punainen on likempänä valkoista,
vastaus on: Ei MENNÄ.
Jos vihreä on likempänä valkoista,
vastaus on; KYLLÄ, vasempaan.




Tyhjää kapuamista l. kamuamista on syytä kovin wälttää.
Iniminen se EI osaa edes liitää ilman apuvälineitä,
vaikka kuinka korkealle kamuaisi tai kurottaisi.




Kiire jätetään sovinnolla jängän reunaan.
Se kannattaa merkitä,
ettei sitä tarvitse myöhemmin hakea.
Jängällä kuljetaan A:sta B:n jossakin ajassa.
Se on ainoa järkevä vaihtoehto.
Ympyränkiertäminen on ajanhaaskaa ja energian.

Jängässä a=X ja b=X, samoin aika=X
ja näin ollen matkan pituus on myös X.
Niinpä, jonkun udellessa matkanopeutta, vastaus on tasan X.
Jos haluaa kiireen takaisin,
on jollakin konstilla palattava takaisin lähtöpisteeseen.
Siellähän se odottelee noutajaansa kaikessa kiireessä.




Jos haluaa kantaa tavaroitaan, sen voi tehdä.
Taakkaporoa voi taluttaa liekassa ilman taakkaa,
vaikkapa eläinsuojelullisista syistä.
Jos matkalla valkenee taakkaporon rooli,
niin roolit voi vaihtaa kesken matkan.
Yksikään tuttuhan ei ole näkemässä.




Se voidaan suorittaa normaaliolosuhteissa kukin tavallaan,
tottumuksensa mukaan.
Tuulessa on sensijaan suositeltavaa tarkistaa tuulen suunta
poimimalla reisitaskusta tukko kuivaa heinää
ja nakkaamalla se ilmaan.

Nokka kannattaa kääntää tuuleen menvien heinien suuntaan
ennen veden päästämistä.
On syytä tarkistaa,
että  jalkojen välissä ei ole muuta herkästi kastuvaa kuin jänkä.




Tähän operaatioon tarvitaan kaksi seivästä.
Ne otetaan repusta.
Toinen lyödään lujasti maahan
ja siitä pidetään vapaalla kädellä tiukasti kiinni.
Toisella seipäällä hätistellään susia.

Kakatessa nokka on syytä vääntää vastatuuleen,
tismalleen päinvastaiseen kuin pissiessä.
Lähinnä ja ensisijaisesti jängän raikkaan kanervaisen tuoksun takia.




Ne tulevat ennemmin tai myöhemmin tai myöhemmin nokan eteen.
Niitä kävellään normaalisti pitkittäissuuntaan.
Risteävissä tapauksissa poikittain,
jolloin niistä saatava helpotus jää tosi lyhyeksi.

Jos kulkija sattuu kohtaamaan puilla vastaantulijan,
kevyemmällä taakalla varustettu astuu hetteeseen
tai hätilassa jopa suonsilmäkin ajaa sen asian.

Jos vastaan tallustaa karhu, on syytä kaivaa käteen leuku tai puukko.
Jos puukko jäi edelliselle tulistelupaikalle, niin sitten ehkä kirves.
Jos sekin jäi jonnekkin hiiteen,
niin viimeinen konsti ennen kuolemaa on kaivaa repusta puntari
ja lyödä kumahuttaa karhua sillä.

Ai mistä Lemmosta se puntari tuli sinne reppuun?
No sitä ei kyllä kukaan tiedä.
Tyristeillä on reput täynnä vaikka mitä ihania yllätyksiä.




Sateella jängässä kastuu. Se on vaan jotenkin hyväksyttävä.
Ennen lähtöä on syytä varmistaa oikeanlainen varustus.
100 €uron tahi 200 €uron sadeasua, kevyttäkään,
ei sinne pidä tyhmyttään raahata.
Nyrkkisääntönä pidetään vaatteita jotka kulkevat yllä.

Tieteellisesti on kapitalistinen, amerikkalainen tiedemies todistanut,
että vaatteet kuivuvat nopeiten yllä.
Siis etupäässä luonnonkuidut, puuvilla, pellava ja villa.



Tulisteluun tarvitaan aina tuli.
Nyt unohdetaan Aku Ankan ja partiolaisten tuli ynnä rakovalkea. 
Ennen kuin ne antavat lämpöä,  ehtii paleltua,
jos tuli kylmän takia on tehtävä.

Mukana on AINA oltava:
- tulitikkuja 2 askia, toinen suojattuna muovipussissa.
Tai wanhan ajan filmipurkissa pilkottuna osiin.

- sytkäriksi mainittu kaasulla toimiva patenttivekotin.

- 2-3 kappaletta pieniä lämpökynttilöitä.
Niitä alumiini kipossa olevia.

- purkissa tai muovipussissa valmiita syttöjä AINA;
tuohta ja tervaslastuja.

Niitä käytetään vain jos paikanpäällä ei ole sytykettä.
Ja jo ensitilassa vajaus täydennetään.

Nuo em. painavat n. 150g yhteensä ja ne kannattaa säilyttää tulipussissa.
Paitsi se yksi muovipussilla suojattu jossakin toisessa paikassa.

Tulenteko aloitetaan kasaamalla ensin RIITTÄVÄ määrä poltettavaa,
ettei käy niin, että kun tuli on saatu vaivalla syttymään,
onkin heti lähdettävä hopulla puuta hakemaan.

Jos tulen tekoon ei ole heti ehdotonta pakkoa,
niin ensin kannattaa pitää nesteytystauko.
Elon tasaannuttua aletaan puiden ja sytykkeiden haaliminen verkalleen.
Sitten asettelu harkiten ja sytytys.
Näin päästään pitempään yhtämittaiseen levon vaiheeseen,
jolloin asia myös hoituu kunnolla.

Ristikollaan olevat puut on helpoin ja varmin tapa.
Mitään sääntöä ei ole. Tapoja on niin monta kuin sytyttäjiäkin.
- ensin sytykkeet ja ohuet risut ja lastut
- päälle hieman vahvempaa roipetta
- ja sitten jo klapeja ja kalikoita

Kun tuli on syttynyt kunnolla,
siihen kelpaa laittaa paksuja pöliköitä valmiiksi lämpiämään.

Korvaamaton apu pienessökin tuulessa on se em. lämpökynttilä.
Sillä on poltettu kokonaisia mökkejäkin, jopa talojakin.
Miksei sillä siis nuotiota saisi toimimaan?

NOUHÄTÄ!
Kyllä suomalais-urgrilainen osaa tulen tehdä
tai sitten se soittaa tulipalokunnan sitä tekemään.
Tai sammuttamaan.

Koko yön kestävään nuotiointiin tarvitaan yllättävän paljon puuta.
Sen yleensä uskoo vasta ensimmäisen kerran jälkeen.

Kesällä se on tyystin tarpeetonta,
ellei sitten harrasta jotain romantiikkaa ja vehtausta mättäällä.
Siinäkin tulee perimätiedon mukaan lämmin ilman nuotiota,
vaikka esileikittelyssä se nuotio voi toimiakkin syttönä.

Kylmät olosuhteet on erikseen ja niistä puhutaan sitten
kun alkaa paleltaa.



Loue on nykyisin kepeä kumitettu nylonkangas.
Se pingotetaan triippusmaton ylle sateensuojaksi.



Triippusmatto on kesällä paras. Ideana keveys.
Hyvä maksaa 30-40€.
Se on valmistettu laskuvarjokankaasta ja painaa n. 300g
Ainoa tällä hetkellä Suomessa taitaa olla Hammock (google)
Kun mukana on ohutta 4mm köyttä muutama metri,
sen saa viritettyä lähes mihin tahansa.
Ainut "naru" joka jänkään tarvitaan on pyykkinaru.
Muut ovat köysiä.



Jos ei pidä myrkyistä, kulkee kätevästi mukana moskiittoverkko.
Se on itse asiassa harsosta tehty teltta
joka viritetään louekankaan alle ja triippusmaton ympärille.

Aito jängäntallaaja pärjää louekankaalla joka on kääritty
suolatun porontaljan ympärille kuljetusasentoon.



Uutta, onnistunutta tekniikkaa sovellettuna jänkään.
Sitä saa marketista pienissäkin rullissa. Pidä sitä aina mukana.
Ja muistakin perhana täydentää jos käytät.



Kännykkää ei kannata pitää päällä akun säästämiseksi.
Wasta sitten kun on varma että osaa varmasti jängältä pois,
sen voi kytkeä päälle.
Sitähän voi tarvita tekstiviestin lähettämiseen.
Ainoa tutkittu konsti sen toimivuuden kannalta
on kuljettaa sitä suljetussa Minigrip-pussissa astuttaessa.

Jos tulee hätä ja kuuluvuus on heikko,
lähetä tekstiviesti luottoystävällesi
ja pyydä sitä soittamaan hätänumeroon.

Sieltä osaavat antaa tekstiviestinä sinulle ohjeet,
jolloin akku kestää mahdollisimman pitkään.
Samalla saat myös suoran yhteyden auttajiin.

Avunpyynnön jälkeen älä liiku muualle.
Korkeintaan, jos lähistöllä on joku korkeampi paikka, niin sinne.
Pimeällä taas liikkuminen vain hidastaa auttajia.

Älä hätäänny, se vain muuttaa tilannetta huonompaan.
Susi kiertää kaukaa elävän inimisen ja karhu.
Muuta pelättävää ei ole.

Iniminen elää ruuatta 2-3 viikkoa ja vedettäkin yli viikon.
Mitä vähemmän liikut sitä enemmän on vettä ja energiaa
käytössä hengissä pysyttelyyn.




1. Jos jängän toisella reunalla ei odota joku vaalea,
nuori, alaston Venus tai vastaava lupaava ihanuus...

2. Jos matkan puoliväliin ei ole kätketty aarretta,
rahaa, ruokaa tahi Lapinkultaa...

3. Jos matkalle ei ole yhtäkään järkevää syytä
tai muutakaan perusteltavaa juttua,
niin pelkän luontonsa testaamiseksi sinne ei kannata lähteä,
sateella tai  sateeseen.
Sehän nyt on ihan hölmöä.




Kun olet pukannut ja pakannut rompeesi läjään
ja tunnet itsevarmuutesi pusertuvan lihasten pintaan...

Ja kun olet välttänyt erätarvikkeidenkaupustelijan
ansat, koukut, loukut, litskut, latskut, lipot. kipot, jipot ja jujut,
mene iltayöstä, ennen jänkään lähtöä, sen kenokaulan liikkeen pihaan,
nakkaa kivenmutikka akkunasta sisään
ja huuda perään:
Pidä saatana romusi!




niesta - ruoka, eväs
kaltio - lähde
lompolo - lampi, lampare
lapintaika - niinpäniin...
siljo - asuinkenttä
sisna - parkittu nahka
rannio - poronpolku

<<<<< Takaisin hyllyyn
<<<<< Takaisin Vuodatukseen


Tässä  banneri jos haluat linkittää.


Copyright Harmaasusi © 2007. harmaasusi.com on rek.dom. nimi.
Kaikki oikeudet pidätetään tavoitettaessa.
Riidat ratkastaan INARIssa, Kaamas-joen penkalla, käräjäkivillä.
Leukulla tai kirveellä.
Sateen sattuessa koko homma katotaan Kievarin laavulla,
sekin INARIn kinkerpiirissä

webdesign 2006-7 © Oh-show-tah Ho'ne-ne Inc.

the
Post Scriptum.
Kerro tutuillesi. Hiiren OIKEALLA näppäimellä T.Ä.S.T.Ä. (Firefox)