Weisu No:16
SUSi ja HUKKA

Pari luonnonlasta tässä esillä on elämässä.

Susi hukkaa matkaan tinki, kierettävä oisi rinki.
Enpä taida lähtä jaksaa, mulla alkaa vaivaa maksaa.
Vanha kuoma, luojan luoma, kyllä tulet kunhat puret,
hampaat yhteen, nopsasti tuon kierrämme lyhteen.

Ei se taida onnistua ponnistus,
on mulla suussa hampaat molemmat,
samassa leukaluussa.

Hukka luolaan hämyn hetkeen palaa,
retkeen lähtee susi yksin. Manaa.
Voiko kehen enää luottaa,
yksin pitää syöttää juottaa.



Weisu No:17
SiEPPARiNA LAPiNPÖLLÖ

Pitkin virtuaalilunta jolkuttelee hukka harmaa
kaukaa näkee hengen; syliin unta tämä sieppaa.
Kysyy hukka, miksi tässä, elämässä oleskella?
Onko muuta tarkoitusta otuksella?
Unta sieppas lisää hahmo, kaksin käsiin helmaan kahmo,
vastas olen lapinpöllö.

Tiedän näitä, punapäitä, jotka viettää puussa häitä.
Palokärki, pikkutikka, käpytikka, kolme likkaa näitä.
Viettää puussa häitä.

On merkki otuksella, olla, elää, näyttää, käyttää.
Paikka muiden suiden kera täyttää.

Kiitti hukka, nyökkäs, matkoi.
Jatkoi matkaa pöllö, Lappiin saakka, Kaaman mutkaan,
alkoi uutta unta tutkaan.



Weisu No:18
PÖLLÖ JA SUSi

Liitää pöllö äänetönnä metsän tummoo uumoo.
Kuusen luona oksan keksii, paikan ottoo siitä tuumoo.
Luikkii hukka huiskahäntä metsän pohjoo tummoo.
Mättään päälle pehmeälle laittaa perän kummoon.

Alkaa soitto, alkaa tanssi,
koolla metsän väki.
Ensimmäisen kyyhkyläisen tanssiin hakee käki.

Kohta hukka huiskahuttaa häntää yli propsin
kiertää luokse pöllön soman, tanssaamaan vie foxin.
Tanssi jatkuu, ilo yltyy, loppuu viimein soitto.
Tulee vuoroon kiitokset ja saattomatkaan koitto.

Susi tarjoo käsikynkkää pöllön siipispankkoon.
Neiti nyökkää, mennään kun ei kukkaa ennää tarkkoo.

Matka sujuu rattoisasti, hukka ääneen pohtii,
no kuinkas sonni rouvan päälle yöllä nousta tohtii?
Pöllö-neito punastellen, vastaa hykerrellen.
Tuoksuu rouva sellaisellen.

Matka jatkuu, kuu jo nousee, tulee pöllön kolo.
Susi yhlä palautteesta melkoisen on nolo.
Koittaa vielä onneansa ujonlainen polo,
kysyy, millonka ois neidillä se sellaisempi olo.

Pöllö-neidin rinta kuohuu, ihmettellee uhhoo;
töksähyttää hukkoo.
Tulee sitten vasta susi,
kun on nokka ilman tukkoo eikä ole nuhhoo.



Weisu No:19
SAMMUNUT SUSi

Missä - missä - missä hii i i i i - dessä nyt ollaan?
Pönttö surisee kuin pahimmassa räkässä.
Kieli kitalakeen juuttunut on pysyvästi ja niskassa,
tulinen kekäle.

Tuoltako jo sarastaa alkaa?
Ympyrjäinen hiipii tunturin huomasta. Kiilottaa.
Aamuko nyt on, vaiko ilta?
Sekavalta tuntuu pää.

Onko kyljessäkin luu paikkaa vaihtanut? Vai mikä?
Jahka tästä pystyyn kamuan, vilkasen ensin mikä maa.
Tahi pitäjä..

Ooooohhoh!
No niin, ollaan kuitenkin omalla konnulla.
Ja pirskatti, tutulta näyttää tuo kuru tuolla ja tuo polku.

Köntistynyt kotimatkalla näköjään. Kihu vieköön.
Miksi mie tähän oon maaten asettunu?

SISSOS SAATA... Ne talkoot. Oletan.
Sinnehän mie eilen läksin, Vuohalle, talvipesää kaivamaan.
Ja jänkäheinällä vuoraamaan.

Hyvä kolohan siitä tuli. Kymmenkunta kyynärää syvä.
Viemäröity, ilmastoitu ja heinitetty.
Oli Vuohalla huuli luokilla.

Alkaa haihtua jo myrkky päästä nyt ja äly valjeta;
sehän tarjosi kuoma siitä pitkästä pullosta.
Simaa, sanoi, ole hyvä, nauti veli.
Palkaksi.

Oiwallista palowiinaa oli korttelin;
jonkun keittäjän kodasta saanut ewakuoitua.
Lainaksi, sikäli mikäli Vuohaa tunnen.

Mutta ei taida wiina meikäläiselle sopia, sudelle.
Hukkaan menee koko herkku.
Pitäkööt inimiset wiinansa.
Minä turkkini säilytän tällä konstilla.
Juomatta pysyn.

Helvetti soikoon, krapulalta vaikuttaa tämä kansantauti.
Vaikka on vielä rauhoitusaika.



Weisu No:20
Ei KAATOUUTiSiA

Kirkaisu tunkee rumpukalvoihin.
Riipoo niin että sisuksia kylmää.
Tunturikihun ääni lävistää kuin naskali.
Kuoleman ääni.

Täksikö tulin kerolle? Kihun kirusta kärsimään.
En. Tulin jos kuulisin kutsun. Tuntisin tuoksun.
Pienen suden. Pienen naaraan,
joka auringon pesäpäivänä lupasi tavata tässä ruskassa.
Tässä tunturissa.

En huomannut lehdissä kaatouutista. Elossa lienee.
Vapaana kulkee. Lasteni synnyttäjä.
Ei näy korppeja kaartelemassa.
Ei yhtään kulvakkoa.

Tähän ei iniminen pysty. Ei pysty. Ei pysty.










   
   


<<<<< Takaisin Harmaasuden luolaan


Copyright Harmaasusi © 2007. harmaasusi.com on rek.dom. nimi.
Kaikki oikeudet pidätetään tavoitettaessa.
Riidat ratkastaan INARIssa, Kaamas-joen penkalla, käräjäkivillä.
Leukulla tai kirveellä.
Sateen sattuessa koko homma katotaan Kievarin laavulla,
sekin INARIn kinkerpiirissä

webdesign 2006-7 © Oh-show-tah Ho'ne-ne Inc.

the
Post Scriptum.
Kerro tutuillesi. Hiiren OIKEALLA näppäimellä T.Ä.S.T.Ä. (Firefox)