DYBDYVAN LAULU
Kaatuessani kasvoilleni, He lupaavat tarttua minuun.
Kaatuessani taa, lupaavat nostaa minut.
Minulle sanattomalle, antavat puheen.
Minulle yksisilmäiselle, näyttävät näyn.
Minun kuulemattoman, sallivat kuulla.

Dybdyvasta, jolla ei ole šhamaani esi-isiä, tekevät Šhamaanin.

Oi Henkeni yhdeksännestä taivaasta;
tule lähemmäksi, lähemmäksi, lähemmäksi.
On tullut aika ottaa minut, kesken elävän elämäni elämän.

Ota ylös minut tuleltani, kaikkine yhdeksine haaroineni.


(Jakutialainen Šhamaani Dybdyva)

suom. Harmaasusi
(Oh-show-tah Hoi-ne-ne)



PROLOGI
( hiirellä voi koittaa härnätä susia. jos vain ite haluaa. )

Ajatus tällaisesta "retriitistä", vetäytymisestä,
syntyi joskus viime vuoden 2006 elokuussa.
Mietin ja haaveilin miten hienoa olisi tutkia humeettiaan
ja aivoituksiaan ylhäällä tunturissa,
kaikkien näkösällä, avoimella kallaksella,
mutta kuitenkin niin ulottomattomissa.

Puin mielessäni moneen otteeseen mitä kaikkea
tunturissa olo mahtaisikaan antaa elämälle?

Entä vielä jos olisi myös yksinkertainen ja vaivaton tapa
tallentaa kokemuksia ja mielentuotoksia talteen
ja muidenkin luettavaksi tykönänsä.

Tammi-helmikuun tienoilla asia alkoi olla jo siinä mallissa,
että selkeästi tiesin miten toimia.

Tällöin aloitin myös valmistelut.
Eräältä tutultani kuulin että Saunalahdella oli menossa
tarjous GPRS-yhteydestä, joka tehtäisiin vuodeksi
ja joka maksaisi n. 120€uroa.

Otin yhteyden
ja aloin sitä heti testaamaan jo Kemissä.
Kannettava myllynenkin piti hankkia. Se löytyi edullisesti
netin kautta Salmisen putiikista.

Kun sitten muutin huhtikuun lopulla Kaamaseen,
tilapäisesti, eli n. 23 vuodeksi,
minulla olikin sitten todella oiwallinen paikka testailla
ja totutella GPRS:n tahtiin ja hitauteen.
Lopputulos on kuitenkin se että se toimii. Sittenkin.

Toinen ratkaistava ongelma oli energia.
Koska en tiennyt kuinka kauan tällä rinteellä voisin oleilla,
en alkanut suunnittelemaan mitään aurinkopaneeli-juttua,
vaan tyydyin kahteen suurikapasiteettiseen akkuun,
joita suunnittelin lataavani alhaalla laaksossa,
kauppias Härkösen tykönä.

Sekin homma toimi suunnitellun mukaan,
heikolla sähkömatematiikallani laskin yhden akun 95A,
riittävän noin 25-27 käyttötuntiin.
Hyvin se laskelma  pitikin kutinsa.
295 tuntia, 21 minuuttia käytin akuilla myllyä
siellä tunturin kallaassa.

Kolmas miettittävä ongelma oli asuminen,
jonka ratkaisin poikani wanhalla wankkurilla.
Eräs tuttuni raahasi sen 4-vetohirmulla
Ailigastunturin kallakseen, 517 metrin korkeuteen,
etelä-lounas rinteelle.

Alkuun kaasulämmityksessä oli opeteltavaa,
mutta kun se alkoi sujumaan,
ei mitään suurempaa valitettavaa ilmennyt.
Paitsi kulutus.
Kylmistä öistä ja tuulesta johtuen
kaasua haihtui taivaan tuuliin peräti 88 kiloa.
Liki 90% koko kulutuksesta.

Wankkuri takasi riittävän lepomahdollisuuden,
ruoan laittoon ja kirjoittamiseen soveltuvan tilan ja suojan.

Näillä eväillä siirryin kesäkuun 20 päivä vastaanottamaan
auringon seisausta kesäpäivän hetkessä ja samalla
antauduin tyystin tunturituulten ja luonnon vietäväksi.

72  yötä mietittyäni tulin siihen tulokseen,
että  suomalais-ugrilainen heimo on sittenkin ansainnut minut
ja niinpä laskeuduin takaisin maahan 30.8.2007 iltapäivällä.

Ja siirryin talvikotaani Kaamaseen.





Tästä alkaa kokoelma tunturin ryntäillä
humeetista kirvonneita lauluja.

Lauluja tunturista

iso.hukkamiumauharmaasusi.com


                                                                      



Takaisin hyllyyn >>>>>

<<<<< Takaisin Vuodatukseen
Copyright Harmaasusi © 2007. harmaasusi.com on rek.dom. nimi.
Kaikki oikeudet pidätetään tavoitettaessa.
Riidat ratkasemma INARIssa, Kaamas-joen penkalla, käräjäkivillä.
Leukulla tai kirveellä.
Sateen sattuessa koko homma katotaan Kievarin laavulla,
sekin INARIn kinkerpiirissä

webdesign 2006-7 © Oh-show-tah Ho'ne-ne Inc.


Post Scriptum.
Kerro tutuillesi. Hiiren OIKEALLA näppäimellä T.Ä.S.T.Ä. (Firefox)