DYBDYVAN
LAULU
Kaatuessani kasvoilleni, He lupaavat tarttua minuun.
Kaatuessani taa, lupaavat nostaa minut.
Minulle sanattomalle, antavat puheen.
Minulle yksisilmäiselle, näyttävät
näyn.
Minun kuulemattoman, sallivat kuulla.
Dybdyvasta, jolla ei ole šhamaani esi-isiä,
tekevät Šhamaanin.
Oi Henkeni yhdeksännestä taivaasta;
tule
lähemmäksi, lähemmäksi,
lähemmäksi.
On tullut aika ottaa minut, kesken elävän
elämäni elämän.
Ota ylös minut tuleltani, kaikkine yhdeksine haaroineni.
(Jakutialainen Šhamaani Dybdyva)
suom. Harmaasusi
(Oh-show-tah Hoi-ne-ne)
PROLOGI
(
hiirellä voi koittaa härnätä susia.
jos vain ite haluaa. )
Ajatus tällaisesta
"retriitistä",
vetäytymisestä,
syntyi joskus viime vuoden 2006 elokuussa.
Mietin ja haaveilin miten hienoa olisi tutkia humeettiaan
ja aivoituksiaan
ylhäällä tunturissa,
kaikkien näkösällä,
avoimella kallaksella,
mutta kuitenkin niin ulottomattomissa.
Puin mielessäni moneen otteeseen
mitä kaikkea
tunturissa olo mahtaisikaan antaa elämälle?
Entä vielä jos olisi myös yksinkertainen ja
vaivaton tapa
tallentaa kokemuksia ja mielentuotoksia talteen
ja muidenkin luettavaksi tykönänsä.
Tammi-helmikuun tienoilla asia alkoi olla jo siinä mallissa,
että selkeästi tiesin miten toimia.
Tällöin aloitin myös valmistelut.
Eräältä tutultani kuulin että
Saunalahdella oli menossa
tarjous GPRS-yhteydestä, joka tehtäisiin vuodeksi
ja joka maksaisi n. 120€uroa.
Otin yhteyden
ja aloin sitä heti testaamaan jo
Kemissä.
Kannettava myllynenkin piti hankkia. Se löytyi edullisesti
netin kautta Salmisen putiikista.
Kun sitten muutin huhtikuun lopulla Kaamaseen,
tilapäisesti, eli n. 23 vuodeksi,
minulla olikin sitten todella oiwallinen paikka testailla
ja totutella GPRS:n tahtiin ja hitauteen.
Lopputulos on kuitenkin se että se toimii. Sittenkin.
Toinen ratkaistava ongelma oli energia.
Koska en tiennyt kuinka kauan tällä
rinteellä voisin oleilla,
en alkanut suunnittelemaan mitään
aurinkopaneeli-juttua,
vaan tyydyin kahteen suurikapasiteettiseen akkuun,
joita suunnittelin lataavani alhaalla laaksossa,
kauppias Härkösen tykönä.
Sekin homma toimi suunnitellun mukaan,
heikolla sähkömatematiikallani laskin yhden akun 95A,
riittävän noin 25-27 käyttötuntiin.
Hyvin se laskelma pitikin kutinsa.
295 tuntia, 21 minuuttia käytin akuilla myllyä
siellä tunturin kallaassa.
Kolmas miettittävä ongelma oli asuminen,
jonka
ratkaisin poikani wanhalla wankkurilla.
Eräs tuttuni raahasi sen
4-vetohirmulla
Ailigastunturin kallakseen, 517 metrin korkeuteen,
etelä-lounas rinteelle.
Alkuun kaasulämmityksessä oli opeteltavaa,
mutta kun se alkoi sujumaan,
ei mitään suurempaa valitettavaa ilmennyt.
Paitsi kulutus.
Kylmistä öistä ja tuulesta johtuen
kaasua haihtui taivaan tuuliin peräti 88 kiloa.
Liki 90% koko kulutuksesta.
Wankkuri takasi riittävän lepomahdollisuuden,
ruoan
laittoon ja kirjoittamiseen soveltuvan tilan ja suojan.
Näillä eväillä siirryin
kesäkuun 20 päivä vastaanottamaan
auringon seisausta kesäpäivän
hetkessä ja samalla
antauduin tyystin tunturituulten ja luonnon
vietäväksi.
72 yötä mietittyäni tulin siihen
tulokseen,
että suomalais-ugrilainen heimo on sittenkin
ansainnut minut
ja niinpä laskeuduin takaisin maahan 30.8.2007
iltapäivällä.
Ja siirryin talvikotaani Kaamaseen.
Tästä alkaa kokoelma tunturin
ryntäillä
humeetista kirvonneita lauluja.
Lauluja
tunturista
iso.hukkamiumauharmaasusi.com
Takaisin hyllyyn
>>>>>
<<<<<
Takaisin Vuodatukseen
Copyright Harmaasusi
© 2007. harmaasusi.com on rek.dom. nimi.
Kaikki oikeudet pidätetään tavoitettaessa.
Riidat
ratkasemma INARIssa, Kaamas-joen penkalla,
käräjäkivillä.
Leukulla tai kirveellä.
Sateen
sattuessa koko homma katotaan Kievarin laavulla,
sekin INARIn
kinkerpiirissä
webdesign
2006-7 ©
Oh-show-tah Ho'ne-ne Inc.
Post
Scriptum.
Kerro
tutuillesi.
Hiiren
OIKEALLA
näppäimellä
T.Ä.S.T.Ä.
(Firefox)