Laulu No: 144
ÄÄNELLÄ HiENOiMMAN ViENOiMMAN HUiLUN

Astelin puron harjannetta pitkin ja itkin.
Litkin katkeraan janooni kurusta;
vääntyivät kasvoni syvästä surusta.

Jokaisella askeleella wanhoja muistoja kitkin.

Noudatin vaistoja.
Waroin uomien laajoja liukkaita suistoja.

Muistelin nuoruuden puistoja,
aatosten kiivaita taistoja.
Makkaran paistoja nuotion loimussa,
otsan rypyt syvässä poimussa.
Silmät hehkuen liekkien roihussa.

Valkeita vaahtoja huurteisen lasin reunalla.
Tyrskyjä valkoisen purteni keulalla.
Näin minä muistoja seuloin,
tiheällä seulalla.

Suru pysyi ja kasteli kasvoni, tuuli kysyi:
Syväkö mielesi kuilu on?

Minä puhallan läpi tuon tiheän kukkivan villan
ja laadin sillan jolla sinun tahdon kulkevan tämän illan.
Minä äänellä vienoimman hienoimman huilun
sinut autan yli mielesi jyrkän kuilun.
Ja toivon kun takaisin palaat;
sa uutta parempaa maailmaa halaat.

Niin liihotti tiehensä tuuli,
sen hiipuvan kulkija kuuli.
Yhä tärisi itkusta huuli.
04.07.2007 - 08:18


Laulu No: 190
SATEENSUOJA - ONNEN TUOJA

Kaukaisen kumun jostakin kuulen,
viestiä myrskystä luulen puuskaisen tuulen tuovan.
Katson luoteeseen, kurotan kaukaiseen taivaanpiiriin.
Näen tasaisen harmaiden pilvien juovan;
enteisen sumun.
Se verhoksi sattuu eteiseen saapuvan sateen.
Jyly yhäti yltyy ja vahvemmin korviini kiirii.
Haave myrskyssä istua ulkona kyltyy.

Kiihtyy ärjyksi jyske ja jyrinä,
hiipuu sukkelaan hyttysen hyrinä,
peittyy pienen purosen lirinä.
Pian ryntää se laaksoon pintansa pirinä.
Se vuolaaksi koskeksi muuttuu ja kaikille suuttuu.

Jo ehtyvi lintujen äänet ja leikit,
jo laukkuihin joutavat kammat ja meikit.
Hyytyvi sää, jää jäljelle pako sekä lisänä kauhu,
käy rinteessä valtaisa myrskyn pauhu.

Ei kiurukaan eukolleen liehakoi, kun äkkiä lähellä salamoi.
Katsoo suojan, luojan luoman,
se luota kivenkolon,
reunalta puron jyrkän uoman.
Olon nolon sekä märän parsii,
elkeet joutomiehen karsii;
petaa untuvista petin ylle ihanaisen heinäkummun.

Tinkii rouvaa vierellensä ujoo, houkuttelee kielellänsä,
kouhottelee tuoksuvaista pujoo.
Viimoin kaappaa kainaloonsa naaraan,
suudelmilla kaulaa voitaa.
lupaa saattamatta vaaraan pojat,
sekä evään jämäkästi hoitaa.
Siipispankon alta kuiskii muru:
Ihana on meidän kuru. Sateensuoja - onnen luoja.

Häipyy hiljaa iltaan ukkosen jyly,
pariskunta unissansa,
nokissansa onnellinen hymy.
05.07.2007 - 08:04

Laulu No: 111
KAiKEN TÄYTTÄWÄ HiLJAiSUUS

Kaakkoon laskeva heinäinen kallas.
Kaukana sinessä järvien siintävä allas.
Autereen takana heräävä aamu.

Kuin haamu, pilkottaa soma harmainen tölli.
Kuudesta kerrasta salvettu, ololtaan wankka.
Tiiviiksi tilkitty sammal jokaiseen lomaan.
Päädyssä hirttä poikki neljä,
samasta harmaasta piilulla veistetyt pielet.
Karkeista lankuista tukeva uksi
ja kelosta kiertynyt kulunut kääkkä.

Kruununa tuohesta malottu,
ruohoa kasvava katto ja kivinen piisi.
Lahoilla tikkailla kirjava matto.
Auringonlaskuun päätyvä valtava kääppä.

Salvetunojan autiokämppä!

Kaiken täyttävä hiljaisuus, kaiken.
liikkumaton ilma, pysähtynyt elo,
vain kirvisen laulu, korkea kelo ja korpin huuto.
pihapiiri kuin maalattu taulu.
Lauhtuu näystä jo äkeä, hikinen mölli:
Siinäpä unelmien tölli!!
07.07.2007 - 07:07


Laulu No: 166
RUNORETKi YLi WUOREN

Jostain kaukaa sinisien unimerten takaa,
aamun ensimmäinen ääni yhyttää pöpperöisen pääni,
makuupussin kahahdus.

Luomen takaa kurkkii huomen.
Valon kajastus, kihelmöivä aivastus, päälle älähdys
taikka ujo vaistomainen huudahdus.

Wahvan valonsäteen,
tunnen tunkeutuvan ihon läpi käteen,
tavoittavan unen rentouttaneen jänteen.
Huomaan herääväni, alkavani päteen.

Käännän katseen akkunasta ulos länteen,
näen joen.
Koen hyvänolon tunteen. Ihanuutta ääneen hoen.

Pilvet tunturini rintaa pitkin alas vyöryvät,
peittelevät hyväellen virran,
harsoiseen ja hahtuvaiseen umpeen.
Muistan erään retken, yksinäisen lumpeen joka
kukan oli saanut aikaan autereiseen metsälampeen.

Runoinen on tämän aamun ensi hetki.
Täytyy tehdä heti aamuun wärssyretki yli vuoren,
kenties löydän sieltä uuden runon,
ehomman ja nuoren.
10.07.2007 - 07:17


Laulu No: 165
KULLANKAiVAJA

Nousee askel jalan reteen
toinen toisen eteen,
välttää polkemasta veteen
kiertämällä ohi virran vuolteen
astumalla päälle ruoteen.

Katse kiertyy ohi luoteen;
hylkää mieli heinän tuoksun öisen vuoteen.
Wälttääkseensä tiukan pinteen,
kiertää laen kautta pahan kivikkoisen rinteen.

Huomaa lähestyvän sateen,
tietää aamun enteen käyvän toteen,
huusi palokärki.
Päätä särki.

Woima ranteen siirtyy sauvan ponteen
saaden rintaan suruttoman tunteen;
menköön saveen taikka syteen,
luotan siihen wanhaan suteen,
joka lupas' kultasäteen
pilkottavan äyrään takaa suoraan käteen,
kun vain katson solisevaan veteen.
11.07.2007 - 08:07





<<<<< Takaisin alkuun

---

Copyright Harmaasusi © 2007. harmaasusi.com on rek.dom. nimi.
Kaikki oikeudet pidätetään tavoitettaessa.
Riidat ratkastaan INARIssa, Kaamas-joen penkalla, käräjäkivillä.
Leukulla tai kirveellä.
Sateen sattuessa koko homma katotaan Kievarin laavulla,
sekin INARIn kinkerpiirissä

---

webdesign 2006-7 © Oh-show-tah Ho'ne-ne Inc.


Post Scriptum.
Kerro tutuillesi. Hiiren OIKEALLA näppäimellä T.Ä.S.T.Ä. (Firefox)