...viimeinen lehti
>>>



Runo No:1/2009
HYVÄSTi YÖ


Oi Sinä kiehtova kultainen, ihana ikuinen kurra,
kuin kiihkosta hehkuvan naaraan heleä värisevä nuppu
ruusunpunaisten pilvireisien sylissä.

Povesi verhona mystinen kultajouhinen linnikko.
Ylläsi ujosti utuinen harsuinen häilyvä huntu.
Elämän tuntu ja lupaus onnesta satujen maassa.

Tervehdin - Pitkä päivä. Yötön yö - Ijahis idja.
Kumarran, selkääni koukistan,
niskaani notkistan, katseeni lasken ja nöyrryn,
lähes riemusta pyörryn.
Kasvot avaan, rakkautta sinulle ääneti tavaan.
Laulan ja tanssin.

Hyvästi onea tumma yö nyt sinä tyystin.
Suori kasaan jo usvaiset talviset hapsesi,
ota oheen katveisten siimesten lapsesi.

Saat kernaasti mennä, älä takaisin kotvaan ennä,
vasta muuttolintujen mukana meille taas lennä.

Hämyt molemmat - koin sekä ehtoon,
mukaasi kiedo - vie uinumaan levolle sumeaan lehtoon.
Ei varjojas' jakseta tänään surra,
ei hampaita yhteen purra enään.

Me nousemme sinulle tenään.

20.05.2009 - 00:16



Runo No:2/2009
KEVÄTENO


Huilaan ahteella.
Kevättulvan pyöristämä mahtava rauma,
väkivahva pohjoinen eno valuu vapaana, massiivisena.
Päämääränä tuhannen mutkan jälkeen Jäämeri.

Vyöryy siloisena tummana massana ääntä päästämättä.
Joku löyhäpäinen saattaa väittää kuulevansa kuiskeen,
vaikka se aika, se hetki jo meni.

Rytinät, rähinät rantapenkereen kera ovat ohitse.
Jäljellä on enää arpisia haavoja vuosien saatolta
vereksillä ryyditettyinä.
Telien lanaamia vitelikköjä lysyssä. Ryppyistä nurmea.
Sora-aaltoa.

Hullun härän silmä pyörii väsymättä piilokiven yllä.
Toinen silmä toisen kiven. Herkeämättä

Säilyttää virtaavassa vuossa säntillisesti paikkansa
näkymättömän siteen avulla.
Vunukkana ihmeteltiin että silmä pysyy paikallaan,
ei lähde virran mukaan kuin rannalta takertuvat roskat
tai puhurin veteen paiskaamat.

Jos sateita ei kuulu, laiskistuu tuostaan
ja vajoaa uomaansa odottamaan syyssateita.

Arkinen, herkkä hetki. Pyyhkäisen nokkaa.
Tartun veneen kokkaan ja pukkaan.

21.05.2009 - 07:47



Runo No:3/2009
SOSiAALiTARKKAiLiJA


Ei ole naurun asia,
ensimmäistäkään uutta piippaa ei vielä näy,
vaikka toukonen jo loppua kohden käy.

Kaurun huuto hautautuu ruovikon kahinaan,
tuulen havinaan, korsikon rahinaan;
sirkkujen nahinaan sulhon tontista,
tykkäävät molemmat samasta rontista.

Mutta se taas sekoittuu sotkien narinaan,
jotka molemmat pitävät toisiaan parinaan.
sekä morsion marinaan - ei usko ylkän tarinaan.

Ruskeaa,
vain kuollutta ruskeaa - pian kaatuvaa ja maatuvaa massaa,
muistuttamassa elämän vihreästä roimasta voimasta.

Tärisen horkassa, kylmää kuin hornassa,
nilkkoja myöten vedessä jalat sinisinä kuin kahlaajilla;
kai munatkin.

Lymyssä, kamera paulassa kaulassa,
turkki pirtin naulassa, pitkäsilmä kourassa hiljaa;
arkaillen tarkkaillen lintuja:
Pikkulintuja, muuttolintuja, vesilintuja, petolintuja.
Käpylintuja, tirpusia.

Käpytikka rinkaisee.
Kurki nielaisee sammakon, politikka ei.

23.05.2009 - 08:50



Runo No:4/2009
POLUT YHDiSTYVÄT LAELLA


Unissain maalaan taivaankaareen taulun.

Onnesta humaltuneet jänkäheinät aaltoilevat
kintuissani kun hoipertelen niiden lailla huojuen sinua
vastaan sovitussa kohtaamispaikassa.
Soliseva puro rehevän odelman halkaisten toimii oppaana
vaikka ylöspäin on vain yksi suunta.
Vanamon imara tuoksu huumaa.

Huuhtelen hikeä noruvaa otsaa ja kasvoja
lompolon mustassa peilissä kivenlohkareen kupeessa.

On viimeinen hetki sukia letitetyt hiukset,
oikaista näkymätön solmuke,
harjata haamutakin hartiat,
kohentaa olemattomien housujen prässit
ja tyhjentää upslaakit jäkälän murusista.
Kiillottaa paljaiden jalkojen mustat kengänkäret.

En tiedä värisetkö sinä innosta ja odotuksesta,
mutta lupasit ilmaista sen kun olemme vihdoin yhtä.

Tunturin juurella erosimme kaamoksessa,
päätimme nousta omia polkujamme ylös huipulle
ja laskeutua käsi kädessä alas yhteiseen laaksoon.

Juhlaan tilatut tunturikihut tanssivat
pikkujoutsenten tanssinsa ilmassa.

Ukko ylijumala on sovitusti paikalla
valaisee kultaisella kurrallaan temppelisi
ja yhdistää kaksi yhdeksi.

Toimituksen todistavat Gaskka- ja Davimušalaš.

24.05.2009 - 06:09



Runo No:5/2009
PÄiVÄN LEMPEÄ KEVEYS


Poutaisen heleä päivä kaartuu vitkaan
taivaankaaren äärettömyyden yllä.
Karkottanut on se tieltään ränstyneen kauhtuneen yön;
kaapuineen, varjoineen.
Ulontanut haamuineen ja painajaisineen tiehensä.

Häätänyt perälle pimeyden valtakunnan sakastiin.

Taivaankantta ristiin rastiin vaelteleva joutilas,
laiskansutjakka mieli huomaa ennen pitkää että,
suurten kokonaisuuksien oiwallisesti paikoilleen
loksahtavat palaset tasapainottavat älyn tolaa.
Aina löytyy vastavoima; synkeälle yölle auvoinen päivä,
tuulen toimen hoitaa tyven, sateen pouta.

Neuvotonta tovia ei ole juurikaan,
mitä nyt tuuli on ymmällään hetken pysähtymisestä,
ajan kevyestä leppeydestä.
Kun ei oikein tiedä mistä suunnasta alkaisi puhaltaa,
vai alkaisiko lainkaan kun on niin hieno päivä.

Tarkkailijasta on autuus nähdä henkäys hämillään,
pyörällä, kahden vaiheilla, häkellyksissä,
sillä niin harvoin,
kovin harvoin niin käy,
että tuuliviirin virkaa tekevä nauhanriekale lerppuu
kokonaisen päivän työtönnä.

26.05.2009 - 08:24



<<< kirjahyllyyn...  ...seuraava >>>
...Bloggeriin >>>

Kiitokset ja moitteet


Copyright Harmaasusi © 2oo9. harmaasusi.com on rek.dom.nim.
Kaikki oikeuvet met pijätämmä heti tavoittaissa.
Ynnä riijat ratkasemma iNARissa, Kaamasjoen penkalla, käräjäkivillä.
Leukulla tahi kirvhellä.
Sathen sattuessa katomma koko homman Kievarin laavulla,
hee - sekin on iNARin kinkerpiirissä

webdesign 2006-9 © Oh-show-tah Ho'ne-ne Inc.